Ajattelun pikkujättiläinen by Julian Baggini
My rating: 5 of 5 stars
Erilaisia elämänhallintaoppaita harrastaville heti alkuun suorasukainen varoitus: Ajattelun pikkujättiläisen kannesta kanteen lukeminen ei tee täydelliseksi ajattelijaksi. Se ei edellä mainittujen oppaiden luonteen mukaisesti lupaa parantaa muistia, tehdä menestyväksi osakesijoittajaksi tai auttaa laihduttamaan syömällä enemmän. Parhaimmassa / pahimmassa tapauksessa se saattaa johtaa kriittiseen suhtautumiseen kaikenlaisia kvasifilosofisia viisauksia ja äkkiseltään objektiiviselta kuulostavia elämänohjeita kohtaan ja tehdä entistä systemaattisemman ja kriittisemmän ajattelijan.
Ajattelun pikkujättiläinen esittelee systemaattiseen filosofiseen ajatteluun liittyvät keskeiset käsitteet ja metodit lyhyenä ja selkeänä peruskurssina. Brittiläisen filosofin Julian Bagginin ja hänen amerikkalaisen kollegansa Peter S. Foslin maailmalla myyntimenestykseksi noussut teos kokoaa yhteen kriittisen ajattelun avainkäsitteet ja metodit. Teoksen selkeä rakenne käy ilmi jo ensimmäisiä sivuja lukiessa. Jokainen logiikan peruskurssille osallistunut, kaltaiseni heikoilla matemaattisilla taidoilla varustettu filosofian opiskelija, on välittömästi sinut argumentaation perusvälineihin tutustuessaan. Esitysjärjestys on selkeä, suorastaan looginen. Kirja jakautuu seitsemään lukuun. Liikkeelle lähdetään argumentaation aakkosista, argumenteista, premisseistä ja johtopäätöksistä, ja edetään kehittyneempien välineiden, kuten dialektiikan, analogioiden ja loogisten rakennelmien kautta erilaisten arviointi- ja käsitteellisen erottelun välineisiin. Omat lukunsa ovat saaneet myös tunnettujen filosofien ja historiallisten filosofisten koulukuntien menetelmät sekä radikaalin kritiikin välineet, kuten esimerkiksi feministinen kritiikki ja foucaultilainen valtakritiikki. Kahdesta viimeksi mainitusta luvusta on kiitettävää apua erityisesti filosofian tietoteorian alkeiden hahmottamisessa. Teos päättyy viimeisessä luvussa mielenkiintoisesti filosofian pelikentän, eli tiedon rajojen pohtimiseen. Teoksen johdannossa käsitteelliseksi työkalupakiksi luonnehditusta kirjasta saatavat mahdolliset hyödyt ja jatkokehittelyt on jokaisen kuitenkin tehtävä itse, kuten filosofian luonteeseen kuuluu.
Teos on käytännössä niin vaivaton, kuin se tällaisessa kompleksiseksi luonnehdittavassa kokonaisesityksessä voi olla. Pikkujättiläisille on tyypillistä suurten tietomäärien puristaminen tiiviiksi kokonaisuuksiksi. Niinpä Bagginia ja Foslia voi onnitella suuren tietomäärän esittämisestä selkeästi, nasevasti ja ns. punaisen langan säilyttäen. Jokaisen käsiteltävän aiheen kohdalta löytyvät myös viittaukset keskeisiin, aihetta käsitteleviin filosofisiin teoksiin. Kokeneempi filosofian harrastaja laittaa merkille brittiläisen empirismin, erityisesti David Humen skeptisen filosofian ja toisaalta viime vuosisadan analyyttisen filosofian ja Ludvig Wittgensteinin merkityksen, joihin teoksessa toistamiseen törmää. Tämä on itsestään selvää, kun pitää mielessä edellä mainittujen herrojen merkityksen tietokritiikin kehittymisen historiassa, mutta se tuo esiin myös Peter S. Foslin harrastaman tutkimuksellisen mielenkiinnon, hän kun on kunnostautunut juuri David Humen tapauksessa.
Konkarisuomentaja Tapani Kilpeläistä voi puolestaan kiitellä onnistuneesta käännöstyöstä. Todennäköisesti hän on joutunut kirjan tiiviin esitystavan vuoksi miettimään useimmissakin kohdissa pariinkin kertaan, miten jokin käsite tai esimerkki kannattaisi parhaiten suomentaa. Lopputulos on kompleksisuuden huomioon ottaen kiitettävää. Kilpeläinen on kaivanut esiin myös suomalaista lähdekirjallisuutta ja mainitsee niitä käsiteltävissä asiayhteyksissä. Se tuo teokselle herkullista lisäarvoa.
Vaikka lopputulos on kiitettävä, joitakin pieniä asioita jää kaipaamaan. Kun kyseessä on pikkujättiläisen kaltainen, myös suurelle yleisölle tarkoitettu tietokirja, olisin kaivannut jonkinlaista filosofista sanastoa selventämään joitakin keskeisiä, käytettyjä käsitteitä. Niitä ei ollut kiitettävän esitystavan vuoksi monta, mutta filosofiaan tottumattomalle lukijalle ne olisivat varmasti avanneet teosta nopeammin. Kirjan lopussa ollut hakemisto oli kyllä varsin selkeä ja kompensoi osittain puutetta. Terminologia olisi tullut paremmin esiin, jos teoksessa olisi hyödynnetty toisista pikkujättiläisistä tuttua graafista esitystapaa esimerkiksi tekstilaatikoin tai erotettavin värein. Internetin aikakaudella hyvän tietokirjan menestyksen salaisuus on paitsi hyvin tuotettu sisältö, myös tietojen mahdollisimman vaivaton etsiminen ja esittely.
Brittiläis-amerikkalaiselta kaksikolta on n&n –kirjojen kautta ilmestynyt suomeksi myös rinnakkaisteos, Etiikan pikkujättiläinen. Se on Ajattelun pikkujättiläisen ohella ehdottomasti lukemisen arvoinen ja noudattelee rakenteeltaan pitkälti samanlaista esitystapaa, esitellen keskeisimmät etiikkaan liittyvät perusteet, etiikan lajit, keskeiset käsitteet sekä arviointiin, arvosteluun, kritiikkiin ja etiikan rajoihin liittyvät seikat. Kirjat muodostavat hyvän kokonaisuuden ja ne voi ostaa edulliseen yhteishintaan n&n-kirjojen verkkokaupasta, mikäli tällainen pienimuotoinen mainos tässä sallitaan.
Kirjaa voi suositella kaikille systemaattisesta ajattelusta kiinnostuneille. Aloitteleva filosofian harrastaja tai opiskelija lukee kirjan mielellään kannesta kanteen. Pidemmälle ehtinyt konkari voi käyttää sitä hyvänä hakuteoksena ja muistin virkistäjänä. Filosofian harrastajan, opiskelijan tai opettajan kirjahyllyyn teos kuuluu kuin itsestään.
Sinisten ajatusten hautausmaa 