Tyhmyyden siunauksellisuuden ylistys

Kuinka minusta tuli tyhmäKuinka minusta tuli tyhmä by Martin Page
My rating: 4 of 5 stars

Ranskalaisilla on pitkä historia eksistentialismiksi kutsutun filosofisen suuntauksen parissa. Eksistentialismi on vaikuttanut syvällisesti ranskalaiseen kulttuuriin, kirjallisuudesta puhumattakaan. Jean-Paul Sartren (1905 – 1980) ja Albert Camus´n (1913 – 1960) viitoittamalle tielle voi katsoa syntyneen erityisen ranskalaisen kaunokirjallisuuden lajityypin.

Olemassaolon syviin vesiin sukeltaa pariisilaistunut ranskalaiskirjailija Martin Page (s.1975), jonka palkittu esikoisromaani Kuinka minusta tuli tyhmä (le Dilettante, 2001), käsittelee olemassaolon problematiikkaa tiedostamisen ja tiedon mukanaan tuottamaa tuskaa vasten. Kirjan päähenkilö, nuori, ikuinen yliopisto-opiskelija Antoine ahdistuu tyhmään maailmaan, jossa hänen kaltaisensa älyköt eivät saa osakseen vastakaikua, arvostusta tai ystäviä – kauniista naisista nyt puhumattakaan. Maailman arvoasetelmat tuntuvat olevan jossain tyystin muualla. Antoine ei halua enää olla yksin, joten hän haluaa elämäänsä perinpohjaisen muutoksen.

Ihmisen olemassaolon, eksistenssin, kuvaukset lienevät eräs henkilökohtaisimpia kirjallisuuden lajityypeistä. Vaikka kirjailija – tietenkin – kehittää tarinan ja ihmisten aivoitukset omasta mielikuvituksestaan, syvällisemmät olemassaoloa käsittelevät aiheet ovat melkeinpä väistämättä kotoisin kirjailijan omista tuntemuksista ja niiden varioinnista. Lajityyppinä eksistenssikirjallisuus ei ole helppo ja onnistuessaan kirjailijan on osattava kuvata rikkaasti ihmisen päänsisäisiä mielenliikkeitä, jotta lukijan samaistuminen tarinaan onnistuu. Martin Pagen ratkaisuna on ollut naiivistisen kirjoitustyylin valinta. Kirjan päähenkilö, nuori Antoine, tuntuu käsittelevän maailmaa, kuten kuka tahansa kirjoja lukenut kaksikymmentäviisivuotias: todellisuus näyttää mustavalkoisen selvältä. Antoinen maailmankatsomus on oikea, muiden väärä. Tässä on romaanin vahvuus ja erilaisuus, mutta ymmärrän myös niitä lukijoita, joita Pagen kirjoitustyyli ärsyttää. Kirjan loppuratkaisun fantastinen rakkausasetelma rakentuu pitkälti naiivistisen tyylin varaan ja sekin saattaa karkottaa joitakin lukijoita yksinkertaisuudellaan.

Mausta on kuitenkin vaikea kiistellä, sillä juuri naiivistinen tyyli takaa sen, että edellä rummutettu lukijan samaistumisen ongelma ratkeaa kuin kertaheitolla. Sekä nuorempi että vanhempi lukija löytävät tekstistä runsaasti herkullisia tarttumapintoja. Nuorempi lukija saa ajatuksia yksiviivaisesta esitystyylistä sellaisenaan, kokeneempi konkari voi pohtia esitystavan takana lymyäviä allegorioita.

Eurooppalaisen kirjallisuuden klassikko, renessanssihumanisti Erasmus Rotterdamilaisen (n.1466 – 1536) klassinen satiiri Tyhmyyden ylistys vuodelta 1511 lienee toiminut Pagen tärkeänä innoittajana. Rotterdamilaisen teoksen keskeinen teema, tyhmyyden itselleen pitämä ylistyspuhe, jossa hän ilmoittaa olevansa maailman mahtavin voima, tulee esiin välillisesti myös Kuinka minusta tuli tyhmässä. Antoinen ystävilleen pitämä puolustuspuhe aikomuksestaan ruveta tyhmäksi pitää sisällään kokonaisen joukon herkullisia anekdootteja. Ivailu ja irvailu saavat kohteensa, kun Antoine valitsee tyhmentävän elämänsä rooliksi pörssisijoittajan. Kuin taikaiskusta hän rupeaa kasaamaan itselleen omaisuuksia, muuttaa uuteen asuntoon ja ostaa itselleen kaikkia kulutuskulttuurin tuottamia statussymboleja. Ahne kapitalismi on kirjailijan selkeässä tähtäimessä. Eksistentialistisen kaunokirjallisuuden vanhoja ikuisuusteemojakaan ei ole unohdettu. Vaihtoehtona tyhmentävälle elämälle Antoinelle on tarjolla niin alkoholismia kuin itsemurhaakin. Niihin Page tarttuu satiirin ja huumorin keinoin kiiitettävästi.

Eksistentialistisille romaaneille on usein tyypillistä tietyt yhtäläisyydet. Ensinnäkin, johtuen käsiteltävän aiheen herkkyydestä ja tulkintojen monitasoisuudesta, kirjat harvemmin ovat laajudeltaan suuria eepoksia, vaan pikemminkin pitkiksi novelleiksi luonnehdittavia kertomuksia. Toiseksi, eteen päin soljuvan tarinan lopettamiseksi joudutaan usein tekemään tyylillisesti vähemmän onnistunut ratkaisu, esimerkiksi väkivaltainen käänne tai muuten absurdilta vaikuttava juonen punaisen langan katkaiseminen. Kuinka minusta tuli tyhmä pitää sisällään kummatkin yhtäläisyydet. Alle 160-sivuisena tarinana se on juuri sopivan pituinen, melkeinpä sivulleen yhtä pitkä kuin Tyhmyyden ylistys. Loppuratkaisuksi Page tarjoaa romanttista, naiivia fantasiaa. Se toimii lukijasta riippuen. Kokonaisuutena itse kallistun varsin onnistuneen esikoisromaanin puolelle.

View all my reviews

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s