Tämä on – ja ei ole – blogikirjoitus ilmastonmuutoksesta

Joskus ajoituksesi on – ja ei ole – paras mahdollinen…

Valmistelin juuri blogikirjoitusta kuluneen vuoden ilmastouutisista ja omista pohdiskeluistani tulevana viikonloppuna 28.3.2015 järjestettävän Earth Hour -tapahtuman kunniaksi. Luonnos jäi koneelleni, sillä minulle tuli kiire Tampereelle kuuntelemaan Kirsi Haapamatin juuri julkaiseman teoksen pohjalta järjestettyä, erittäin mielenkiintoista luentoa suomalaisista ekokylistä. Samaan aikaan Ylellä tapahtui. Isyyslomalta palannut tiedetoimittaja Pasi Toiviainen laati katsauksen kuluneen vuoden ilmastouutisista.

Vuonna 2007 Pasi Toiviainen julkaisi ilmastonmuutosta käsitelleen tietokirjansa Ilmastonmuutos. Nyt. Sen vaikutus muun muassa allekirjoittaneen ilmastonäkemyksiin oli ravisuttava. Teoksessaan Toiviainen kuvaili paitsi henkilökohtaisen ilmastoheräämisensä vaiheita, myös purki osiin ja selitti yleistajuisesti monimutkaisena pidetyn ilmastonmuutoksen syyt ja seuraukset, sekä erilaisten ilmastomallien salaisuudet. Hätkähdyttävää kirjassa oli myös uskottava ”profetia” maapallon lähitulevaisuudesta, mikäli hiilidioksidipäästöjä ei saada kuriin. Kirjaa voi suositella lämpimästi kaikille.

Ilmastokeskusteluja. Allekirjoittanut ja Pasi Toiviainen Ikaalisten Puistofilosofia -viikolla heinäkuussa 2014.
Ilmastokeskusteluja. Allekirjoittanut ja Pasi Toiviainen Ikaalisten Puistofilosofia -viikolla heinäkuussa 2014.

Minulla oli ilo ja kunnia isännöidä Pasin vierailua Ikaalisissa viime kesänä järjestetyn Puistofilosofia -tapahtuman yhteydessä. Ennätyshelteinen heinäkuu tarjosi oivan taustan hedelmällisille keskusteluille puiston jalopuiden varjossa. Asiantuntijana Pasi provosoi yleisön keskustelemaan ilmastonmuutoksesta, sen torjumisen mahdollisuuksista ja tulevaisuuden suuntaviivoista. Se oli hieno lauantaipäivä ja oiva tapa päättää viikon kestäneet filosofiset keskustelut.

Asiantuntevasti ja yleistajuisesti Pasi kirjoittaa myös kuluneen vuoden ilmastouutisista. Erittäin suositeltavan artikkelin voi lukea TÄÄLTÄ.

Pasin loistavan artikkelin luettuani olin vakaissa aikeissa jättää oman tekstini julkaisematta. Kaikki oleellinen oli jo paljon paremmin ja asiantuntevammin sanottu. Sitten ajattelin, että artikkelien laatiminen ja julkaiseminen samaan aikaan on myös mitä hedelmällisin tapa suorittaa vertailua: Millaisia asioita ilmastomuutokseen erikoistunut tiedetoimittaja ja siitä syvästi huolestunut humanisti ovat kuluneen vuoden uutisoinnin ja tutkimustulosten virrasta kaivaneet esiin? Mitä asioita he ovat painottaneet? Mitä mieltä he ovat tulevasta Pariisin ilmastokokouksesta? Onko teksteistä havaittavissa paniikkia, toivottomuutta vai kenties pientä toivoakin?

Siispä, tuumasta toimeen!

Alla kirjoittamani luonnos. Julkaisen sen keskeneräisenä, kirjoitusvirheineen päivineen. Myös oikoluku ja lopullinen editointi on jätetty tekemättä. Tällä haluan alleviivata kirjoitusprosessissa vallinneen spontaanin mielentilani, naiivine sivujuonteineen, jonka Pasin artikkelin julkaiseminen katkaisi. Hyödyn korjaa lukija, joka varmasti laittaa merkille kokonaisen sarjan asiavirheitä, vertaillessaan asiansa osaavan tiedetoimittajan ja vallattoman amatöörin sepostuksia. Se osoittaa jälleen kerran, kuinka tärkeää faktapohjainen argumentointi on näinkin vakavassa asiassa.

Yhteistä minun ja Pasin artikkeleissa on kuitenkin huoli. Ilmasto muuttuu nopeasti ja tahti on vain kiihtynyt. Turvallisena ja vakaana koetun maapallomme ekosysteemit ovat ruvenneet romahtamaan. Monessakin mielessä nykyhetkeä voi kuvailla sanalla apokalyptinen. Toivoa ei pidä kuitenkaan heittää. Toiminta ja aktiivisuus ovat avainsanoja. Muutos lähtee liikkeelle meistä jokaisesta. Lauantaina vietetään taas Earth Hour -tapahtumaa. Saammehan myös sinut mukaan?

 

Tunnelmia Earth Hourin kynnyksellä: Ilmastonmuutos uhkaa – ratkaisu olet sinä!

Mikkel Sommers, New York Times
Mikkel Sommers, New York Times

Hyvän taiteen tunnusmerkkeihin kuuluu, että sellainen saa pysähtymään ja ajattelemaan. Taidemuodolla itsellään ei ole väliä. Tärkeintä on subjektiivinen, kokonaisvaltainen kokemus, joka saa ajatukset liikkeelle; tekemään vertailuja, tavoittamaan jotain jo ennen koettua ja ehkä jotain, mikä vielä odottaa kokemistaan; haaveilemaan, nauramaan, itkemään… Mikkel Sommerin satiirinen piirros New York Timesin ilmastonmuutosta käsittelevän artikkelin yhteydessä pysäytti. Piirroksessa kiteytyi kuluneen vuoden aikana lukemani valtava määrä ilmastonmuutokseen liittyneitä artikkeleita ja tutkimuksia, joiden yhteinen sanoma ei ole jättänyt spekuloitavaa.

Maaparka on sairas, huonossa fyysisessä ja henkisessä kunnossa.

Tulevana lauantaina 28.3.2015 vietetään jälleen kansainvälisen luonnonsuojeluliiton WWF:n Earth Hour -tapahtumaa. Kello 20.30 paikallista aikaa valot sammuvat tunniksi ympäri planeettaa. Sen innoittamana ohessa reunamerkintöjä kuluneen vuoden ilmastouutisoinnista ja pohdiskeluista ilmastokatastrofin ratkaisemiseksi.

 

Reunamerkintöjä kuluneen vuoden ilmastouutisista

Vuosi 2014 oli mittausten historian lämpimin. Vaikka Suomessa jäätiin asteen kymmenyksen päähän kaikkien aikojen lämpöennätyksestä, muualla Euroopassa ennätykset menivät rikki paukkuen, muun muassa Ruotsissa, jossa äärimmäiset sääilmiöt, kuten syys- ja kevätmyrskyt, ovat seuranneet toinen toistaan.  Kulunut talvi 2014-2015 oli länsinaapurissamme niin leuto, että maaliskuun alussa Tukholman lämpömittari näytti 16 asteen lukemia. Kevät oli 1,5 kuukautta etuajassa! Harvinaislaatuista ilmiötä ihmeteltiin säätieteilijöiden piirissä yleisesti. Suomessa terminen talvi ei Ahvenanmaan osalta alkanut lainkaan ja muuallakin se päättyi kuukausia etuajassa. Maailmanlaajuisesti kulunut talvi oli ennätyksellisen lyhyt ja historian lämpimimpien kuukausien ketju on jatkunut miltei katkeamattomana vuoden 2014 alusta  vuoden 2015 puolelle. Tätä kirjoitettaessa (25.3.) tammikuu 2015 oli todistettavasti historian lämpimin ja vallitseva trendi näyttäisi jatkuvan.

Ilmasto käyttäytyi vikuristi muuallakin anno domini 2014. Intian Kashmirissa koettiin ennätystulvat vuosikymmeniin. Ne tappoivat tuhansia ja veivät kodin sadoiltatuhansilta. Yhdysvalloissa ennätyksellinen kuivuus koetteli keskilännen viljavainioita, jotka jo pitkään ovat joutunut turvautumaan maaperän eroosiota lisäävään keinokasteluun. Kalifornian osavaltio on ollut toistuvan uutisoinnin kohteena vuosia jatkuneen ennätyskuivuuden vuoksi. Uudelta mantereelta raportoitiin myös merileijonien onneton kohtalo, kun supistunut merijää oli pakottanut kymmenettuhannet turilaat rantautumaan. Vaikka kyseessä ei ollutkaan ainutlaatuinen ilmiö, uutisointi aivan oikeaoppisesti keskittyi pohtimaan, mihin merileijonat mahtavat tulevaisuudessa suunnistaa, kun merijäätä ei enää yksinkertaisesti ole. Jääkarhujen ja pingviinien lohduton kohtalo odottaa merileijonia ja lukemattomia muita pohjoisten alueiden eläinlajeja. Keskustelu biodiversiteetin äkillisestä vähenemisestä, meneillään olevasta suurimmasta sukupuuttoaallosta sitten dinosaurusten joukkotuhon, sekä ”luonnon hiljaisesta kuolemasta” ovat entisestään kiihtyneet.

Novo Progresso, Amazon. Kuva: Nacho Doce / Reuters.
Novo Progresso, Amazon. Kuva: Nacho Doce / Reuters.

Etelä-Amerikan sademetsien kohtalo on jo pitkään ollut huolenaiheena. Metsien kaataminen ja polttaminen ovat lisänneet ilmakehään purkautuvan hiilidioksidin määrää. Nyt uudeksi huolenaiheeksi on noussut puiden kyky sitoa hiilidioksidia. Tutkimusten mukaan hiilidioksidin määrän nousu ilmakehässä ei ole johtanut sademetsien kasvuun, vaan puut kasvavat ja kuolevat nopeammin. Mittaustulosten mukaan Amazonin sademetsät olisivat menettäneet peräti kolmanneksen kyvystään sitoa hiiltä. Tämä on erittäin huolestuttavaa, pidetäänhän aluetta ”maailman keuhkoina”. Myös ilmastomallit, joissa planeetan lämpeneminen siirtää sateiden sijainnin päiväntasaajalta kohti napaseutuja, ovat toteutumassa pelottavan tarkasti. Todennäköisesti Amazonin ilmiö on paikannettavissa myös muitten maanosien päiväntasaajan sademetsissä, kuten Aasiassa (erit. Indonesia) ja Afrikassa.

Todisteet merenpohjaan ja ikiroutaan sitoutuneen metaanin purkautumisen kiihtymisestä tulivat esille heinäkuussa, kun Siperian Jamalin niemimaan tundralta paljastui outo kraateri. Pian tutkijat löysivät kraatereita lisää – kaikkiaan kymmenkunta. Tutkimukset ovat vielä kesken, mutta todisteet maaperästä purkautuvasta metaanista näyttävät todennäköisimmiltä. Ilmaston lämpeneminen on kiivainta juuri arktisilla alueilla ja niinpä tundralla on koettu mysteerikraatereiden lisäksi myös kasvillisuudessa tapahtunut muutos, kuten pajujen ym. pensaiden ilmestyminen alueille, joissa niitä ei ole koskaan esiintynyt. Metaani on ruvennut purkautumaan myös valtamerien pohjissa. Arktisen Jäämeren pohjalta on löydetty kilometrin levyinen metaanirailo. Vastaavanlaisia purkautuvan metaanin lähteitä on löydetty myös Atlantilta, Amerikan ja Euroopan mannerlaattojen saumakohdasta. Valtamerien kapasiteetti ottaa hiilidioksidia vastaan on saavutettu. Happamuuden lisääntyminen johtaisi entisestään ylikuormitettujen kalakantojen romahtamiseen ja siten erittäin vakavaan maailmanlaajuiseen ruokakriisiin.

Metaani on kymmeniä kertoja hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasujen lähde. Maaperään sitoutuneen metaanin purkautuminen ilmakehään ja meriin johtaisi ns. hallitsemattomaan ilmastonmuutokseen. Tämä tarkoittaisi, että riippumatta siitä, miten ihmisen onnistuisi kontrolloida omia hiilidioksidipäästöjään, luonnon omien hiilinielujen laukeaminen aiheuttaisi ketjureaktion, joka nostaisi maapallon keskilämpötilaa pahimmillaan useilla asteilla. Jo löydetyt purkautuvan metaanin lähteet ovat vakava merkki siitä, että edellä kuvatun kaltainen skenaario on tullut mahdolliseksi.

Löydetty kraateri Siperian Jamalin niemimaalla. Kuva: Vasily Bogoyavlensky / Washington Post.
Siperian Jamalin niemimaa. Kuva: Vasily Bogoyavlensky / Washington Post.

Vuoden 2014 aikana saatiin myös selkeitä lisätodisteita siitä, ettei maapallon keskilämpötilan pysäyttäminen kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna ole enää realistinen vaihtoehto. Aiheesta on käyty debattia pitkään. Optimistit ovat halunneet jatkaa taistelua, mutta realistisimpiin kantoihin on jo pesiytynyt ajatus, että aikaikkuna tämän mahdollisuuden suhteen on ohitettu ja meidän tulisi varautua elämään yli kaksi astetta lämpimämmällä maapallolla.

Mitä maagisen kahden asteen ylittäminen käytännössä tarkoittaa? Tällä hetkellä maapallon keskilämpötila on noussut noin yhden asteen esiteolliseen aikaan verrattuna. Dramaattinen vaikutus ilmastoon on näkyvissä, kuten jo edellä mainittu lyhyt tarkastelujakso kuluneelta vuodelta osoittaa. Kahden asteen nousu ei tarkoita, että maapallon ilmasto pysyisi ennallaan. Se nousisi vielä yhden asteen, joten muutokset ilmastossa olisivat vielä nykyistäkin tuntuvimpia. Kaksi astetta on vakiintunut tavoitteeksi kansainvälisten neuvottelujen pohjalta. Se pohjaa ajatukseen, että kahden asteen rajoissa meillä ihmiskuntana olisi vielä mahdollista sopeutua muutokseen. Yli kaksi astetta lämpimämmällä maapallolla mahdollisuus sopeutumiseen on jo huomattavasti rajallisempi.

Nyt tuo kahden asteen tavoite uhkaa karata käsistä.

 

Ratkaisu olet sinä, sinä ja sinä – me kaikki!

Poliittinen aktiivisuus ja toiminta ilmastonmuutoksen torjumiseksi on ratkaisevaa.  Tätä on tähdentänyt muun muassa Ville Lähde verrattomassa, ja tässäkin blogissa arvioidussa Niukkuuden maailmassa -teoksessaan: ilmastonmuutoksesta on tehtävä ennen kaikkea poliittinen asia. Huhtikuussa Suomessa mennään taas vaaliuurnille. Mikä on kansanedustajaehdokkaiden suhtautuminen ilmastonmuutokseen? Olisivatko he valmiita esimerkiksi hiilidioksidiveron säätämiseen? Tätä ehdotti muun muassa viime kesänä Ikaalisten Puistofilosofia -tapahtumassa vieraillut, ilmastonmuutokseen erikoistunut tiedetoimittaja Pasi Toiviainen. Joulukuussa 2015 Pariisissa kokoontuva kansainvälinen ilmastokokous tekee päätöksiä, jotka velvoittavat myös tulevaa eduskuntaa. Mitä enemmän Arkadianmäen uudessa kokoonpanossa on ilmastomuutoksesta huolestuneita, sitä nopeammin voimme suunnittella ja toteuttaa oman, laajamittaisen, kansallisen ilmastostrategian. Tärkeää olisi, etteivät ilmastokysymykset jäisi vaaleissa esiin nostettujen – sinänsä toki arvokkaiden – työllisyys ja talous -teemojen jalkoihin. Ilmastokeskustelu on päinvastoin nostettava niiden rinnalle tulevaisuutta arvioitaessa ja suunniteltaessa.

Kansainvälinen ilmastomarssin osanottajia Helsingin senaatintorilla 21.9.2014. Tuntematon kuvaaja.
Kansainvälinen ilmastomarssi Helsingin Senaatintorilla 21.9.2014. Tuntematon kuvaaja / kuvakaappaus netistä.

Ilmastopolitiikan tekeminen on helpompaa, mikäli sen taakse saadaan mahdollisimman laaja kannatus. Yksilön asema korostuu entisestään. Ilmastonmuutoksesta puhuminen herättää voimakkaita tunteita. Eräiden arvioiden mukaan välillisesti jopa 87 prosenttia elämäntavastamme pohjautuisi fossiilisten polttoaineiden hyödyntämiseen. Käsitteenä ilmastonmuutos tunkeutuu luonnollisena koetun elämäntapamme perusteisiin, asettaen ne voimakkaasti kyseenalaisiksi. Niinpä ensireaktiot kysymykseen, miten meidän oikein pitäisi vallitsevassa tilanteessa toimia, aiheuttavat helposti pelkoa, ahdistusta, aggressiota, torjuntaa, voimattomuutta, passiivisuutta ja välinpitämättömyyttä. Tätä ei pidä tulkita negatiivisesti, sillä kyseessä on täysin inhimillinen tapa reagoida. Negatiiviseksi se muodostuu vasta sen jälkeen, kun subjekti, joka on jo sisäistänyt ilmastonmuutoksen syyt ja riskit, ei muuta ajatteluaan ja käyttäytymistään.

Tässä piilee avain ilmastonmuutoksen torjumiseksi: henkilökohtainen aktivoituminen. Kokonaisuutena ilmastonmuutos kytkeytyy osaksi luonnon monimuotoisuutta, luonnonvaroja ja ylipäätään ihmisen mahdollisuutta elää tällä planeetalla. Maapallon tulevaisuus on meidän jokaisen vastuulla. Tämä filosofinen perustotuus ei häviä, vaikka sen yrittäisi sivuuttaa tai kieltää; se pitää ottaa osaksi jokapäiväistä arkiajattelua ja toimintaa.

Eettinen ajattelu ja moraalinen toiminta tekevät ihmisestä ihmisen – luovat kokonaiskuvaa ihmisyydestä. Välinpitämättömyys tilanteessa, jossa subjekti tiedostaa muutoksen olevan ainoa oikea tapa toimia, ei ole kestävä ajattelutapa. Se johtaa valheelliseen kokemiseen todellisuudesta. Tällainen kokeminen on subjektille äärimmäisen raskasta, eikä sitä pysty sivuuttamaan. Eksistointi lisää ahdistusta, kun ainoana vaihtoehtona kummittelee ihmisyydestä luopuminen.

Ilmastonmuutoksen torjunta ei lähde liikkeelle kertarysäyksellä, oli kysymys sitten yksittäisestä ihmisistä tai suuremmista yhteisöistä. Historialliset ilmiöt, kuten orjuudesta luopuminen tai naisten emansipaatio eivät tapahtuneet yhdessä yössä. Kyseessä oli pitkä prosessi jossa ihmisten tapa ajatella ja kokea muuttui vähitellen. Ilmastonmuutoksen torjumisessa on kyse ihmisen luontokuvan kokonaisvaltaisesta muuttamisesta. Sellainen vaatii aikaa. Tiedostamisesta johtuva käyttäytymisen muutos on hidas prosessi, sitä voi hyvin verrata vaikkapa laihdutuskuurin tai liikuntaharrastuksen aloittamiseen: Tulosta ei synny hetkessä, mutta kärsivällisyys palkitaan. Kerran liikkeelle lähtenyt prosessi ei enää pysähdy, vaan kehittyy ja jalostuu matkan varrella. Subjektille kyseessä on henkilökohtainen vallankumous, herääminen.

Käyn tästä itse hyvänä esimerkkinä. Oma ilmastoheräämiseni lähti liikkeelle noin 20 vuotta sitten, aluksi kotitalousjätteiden kierrättämisestä. Sen jälkeen mukaan ovat vähitellen tulleet muun muassa kasvissyönti, yksityisautoton ja lentokoneeton liikkuminen, tavaroiden ostaminen vain ”todelliseen” tarpeeseen, niiden käyttöiän, kierrättämisen ja lainaamisen tehostaminen sekä kommuuniasuminen. Luonnollisesti olen lisännyt myös lähiympäristöni ”valistamista”, toivottavasti mahdollisimman positiivisin ja vähemmän ahdistusta herättävin keinoin.

En luetellut edellä mainittuja minään deterministisenä tapana toimia, sillä jokainen tekee valintansa itse. Yksilön vastuu tässä, kuten kaikessa muussakin muutoksessa, on kuitenkin peruslähtökohta. Kun muutos toteutuu tarpeeksi suuressa mittakaavassa, voidaan lähteä muuttamaan poliittisesti rakenteita kestävämmälle pohjalle ja osallistua yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun. Tärkeää on, että jokainen ottaa sen ensimmäisen askeleen kokonaisvaltaisen muutoksen tielle, edes pienen.

Summa summarum. Tulevana lauantaina valot ympäri planeettaa sammuvat tunniksi. Jos olet jo mukana ilmastonmuutoksen vastaisessa toiminnassa, mahtavaa! Jos olet uusi, näkökantojasi ja käyttäytymistäsi uudellen arvioiva maailmankansalainen, toivotan sinut sydämellisesti tervetulleeksi mukaan. Pelastetaan maailma yhdessä!

Astronautti Samantha Cristoforettin kannustukset Earth Hour -tapahtumalle kansainväliseltä avaruusasemalta. Kuva: Samantha Cristoforetti / Twitter.
Astronautti Samantha Cristoforettin kannustukset Earth Hour -tapahtumalle kansainväliseltä avaruusasemalta. Kuva: Samantha Cristoforetti / Twitter.

Sytytä kynttilä ja osallistu Earth Houriin täältä.

4 thoughts on “Tämä on – ja ei ole – blogikirjoitus ilmastonmuutoksesta

  1. Hyvä teksti, Antti. Suotta jättäydyt niin minun juttuni ”varjoon”, mutta kiitos kauniista sanoistasi. 🙂

    Ymmärrän kyllä tunnereaktiosi. Minulle kävi kaksi kuukautta sitten ihan samoin, vieläpä kokonaisen puoleen väliin asti työstetyn kirjan käsikirjoituksen suhteen. Kaksi jenkkiä ehti ensin – jopa sisällysluettelo jaotteluineen päivineen oli kuin identtinen omani kanssa.

    Ja kuten toteat, tekevälle sattuu ja pienet lapsukset sallitaan. Kuten se, että tosiasiassa pingviinit eivät elä Arktiksella lainkaan, vaan ainoastaan Antarktiksella. 😉

    Tykkää

    1. Tervehdys, Pasi!

      Mahtava saada kommentointi sinulta. Suurkiitokset itsellesi! Mukava kuulla, jos tykkäsit. Ja vastaavasti todella paljon kiitoksia omasta jutustasi. Tuollaista yhteenvetoa kuluneen vuoden ilmastouutisista on kaivattu. Linkitin juttusi myös Puistofilosofian Facebook -sivuille ja parissa tunnissa sen oli nähnyt lähes sata kävijää. Kiinnostusta aihetta kohtaan selvästi on. 🙂

      Pingviinit elävät tosiaan etelänavalla. Olisi pitänyt oikolukaista artikkeli, mutta laitoin sen blogiin spontaanisti sellaisenaan, kun huomasin sinun jo kirjoittaneen aiheesta. 😀

      Tuo käsikirjoitus harmittaa. Auts! Toivottavasti se on kuitenkin tavalla tai toisella hyödynnettävissä myös jatkossa? Ison kirjoitustyön jättäminen kokonaan hyödyntämättä on todella tuskainen päätös.

      Tykkää

  2. Tämä ei valitettavasti ole aprillipila, vaikka olikin uutisoitu huhtikuun 1. päivänä. Uusi tieto Kalifornian ennätyskuivuuksista: Kalifornian kuvernööri Jerry Brown on julistanut osavaltioon hätätilan ja joutunut ottamaan käyttöön sen historian ensimmäiset veden käyttöä säätelevät rajoitukset: http://www.hs.fi/ulkomaat/a1427862074132?jako=2f4241ef0706835a09298e016f1563d7&ref=tw-share

    Ja eilen maaliskuun ilmastonmuutos-uutisointi päättyi seuraavanlaiseen pommiin: Etelämantereella on mitattu uusi lämpöennätys 17,5 plusastetta: http://thinkprogress.org/climate/2015/03/28/3640232/antarctica-breaks-thermostat/

    Lisäksi Antarktiksen sulamisvauhti on paikoitellen jopa 70 prosenttia nopeampaa kuin vielä vuosikymmen sitten. http://grist.org/news/antarctica-is-basically-liquefying/

    Tykkää

  3. Ja sitten tällainen kurioosinomainen artikkeli rokkaavalta Rolling Stone -lehdeltä näin loppukesän kunniaksi. Lehti tuntuu olevan samoilla linjoilla, todetessaan, että vuonna 2015 ”paska osui tuulettimeen”. Artikkelissa käydään lävitse viime aikaista kehitystä ja tuodaan esille mm. James Hansenin tutkimusryhmän viimeaikaiset vakavat havainnot merenpinnan kohoamisen nopeudesta: http://www.rollingstone.com/politics/news/the-point-of-no-return-climate-change-nightmares-are-already-here-20150805?page=2

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s