Tulevaisuuden arabi 1 – Lapsuus Lähi-idässä / Riad Sattouf
Arvio: 4 / 5 tähteä
Kun joskus pääsen viimein toteuttamaan kauan fantasioimani Euroopan matkan, ajoitan Ranskan osuuteni pienessä Angoulêmen kaupungissa tammikuussa järjestettävien festivaalien yhteyteen. Kyseessä ei ole mikä tahansa humppa- tai haitarifestivaali, vaan kansainvälisesti arvostettu sarjakuvatapahtuma – Euroopan suurin ja maailman kolmanneksi suurin lajissaan. Pieni ja idyllinen akvitanialainen kaupunki saattaa yhteen vuosittain yli 200 000 sarjakuvan ystävää ympäri maailmaa. Tänä vuonna festivaalien ykköspalkinnon voitti ranskalaisen sarjakuvapiirtäjä ja elokuvaohjaaja Riad Sattoufin (s. 1978) kaksiosainen sarjakuvaromaani Tulevaisuuden arabi jonka suomennoksen ensimmäinen osa saatiin julkaistua ennätysnopeasti.
Nopeasta reagoinnista hatunnosto WSOY:lle, joka päätti tarttua tilaisuuteen ja julkaista uutta, vasta palkittua ranskalaista sarjakuvaa. Kovassa kulttuurillisessa ja taloudellisessa muutoksessa painiskelevat suuret suomalaiset kustantajat ovat nimittäin viime vuosina vähentäneet huomattavasti sarjakuvien julkaisemista. Se on näkynyt niin kotimaisen kuin käännetyn sarjakuvan nimikkeiden laskuna. Vaikka tilalle on tullut reippaita ja pelottomia pienkustantamoita tyydyttämään markkinoiden tarpeita, alan harrastajana toivoisin myös suurten kustantamoiden ottavan julkaisukatalogiinsa mielenkiintoisia nimikkeitä. Onko Bonnierin syliin kaatuneen WSOY:n pikapäätös Tulevaisuuden arabin julkaisemisesta ennakkotapaus vai pelkkä kuriositeetti, jää kuitenkin nähtäväksi.
Tulevaisuuden arabi on omaelämäkerrallinen tarina pienen Riadin ja hänen ranskalais-syyrialaisten vanhempiensa elämästä Ranskassa, Libyassa ja Syyriassa vuosina 1978 – 1984. Kaksivuotiaana Ranskasta muuttanut Riad kokee kolme erilaista maata, kolme erilaista todellisuutta erilaisine ilmiöineen ja ristiriitaisuuksineen. Kunnianhimoisella syyrialaisisällä on päämääränä tulla menestyväksi uuden arabialaisen kulttuurin mallikappaleeksi ja siinä yhtälössä hänellä on suunnitelmia myös Riadin varalle. Kuin itsestään Tulevaisuuden arabi tuo mieleen Marjane Satrapin (s. 1969) vuosituhannen alussa ilmestyneen, alun perin neliosaisen sarjakuvaromaani Persepoliksen, joka käsitteli Satrapin omia lapsuuden kokemuksia šaahi-vallan viimeisiltä vuosilta 1970-luvun lopun Iranissa ja sen jälkeisen Ajatollah Khomeinin (1902 – 1989) islamilaisen vallankumouksen teokratiassa. Yhtymäkohtia on useita: elämäkerrallisuus, kulttuurillisten ristiriitojen kokeminen sekä niistä syntyvä absurdi huumori.
Erojakin löytyy. Vaikka kuvitus on kummassakin teoksessa minimalistista, melkein kaksiulotteista, käyttää Sattouf yksinkertaisia värielementtejä nerokkaasti hyväkseen, kuvatessaan perheensä oleskelua milloin Ranskassa, Libyassa tai Syyriassa. Myös suhtautuminen erilaiseen kulttuuriin on Sattoufilla vähemmän hyökkäävä kuin Satrapilla. Osittain tämän voi ymmärtää iästä: Satrapi oli islamilaisen vallankumouksen kokiessaan toisella kymmenellä, länsimaalaistuneen perheen kapinoiva teini, kun taas Sattouf Ranskasta Libyaan muuttaessaan vasta parin vuoden ikäinen, olemassaoloaan hädin tuskin hahmottava lapsi. Toisaalta Sattoufin äiti oli ranskalainen ja isä syyrialainen. Tämä perheen kautta koettu monikulttuurillisuus on aistittavissa myös Sattoufin tarinassa, jossa äiti myötäilee ja sopeutuu tapahtumiin ja isän välillä ristiriitaisiakin mielipiteitä pyritään ymmärtämään muun perheen melkeinpä yhteisenä päätöksenä.
Suurin yksittäinen ero Satrapiin nähden on kuitenkin poliittinen satiiri. Pilalehti Charlie Hebdonin toimituskunnassa vuosikymmenen työskennelleen Sattoufin huumori näkyy erityisesti Muammar Gaddafin (1942 – 2011) Libyan ja Hafez al-Assadin (1930 – 2000) johtaman Syyrian poliittista ja yhteiskunnallista todellisuutta kuvatessa, sekä tulkitessaan oman isänsä poliittisia mielipiteitä ja niiden perustumista 1960- ja 1970-lukujen radikaalien arabinuorten poliittisille näkemyksille, ne kun saattoivat olla keskenään hyvinkin ristiriitaisia. Näistä elementeistä Sattouf tarjoilee lukijoilleen hersyvän kokonaisuuden. Vastapainona hän esittelee myös sangen hiljaiseksi vetäviä kohtauksia, todellisia kulttuurishokkeja, kuten saastaiseksi eläimeksi koetulla koiranpennulla pelattu jalkapallo-ottelu pienten lasten toimesta. Satiirinen ote ja rankka todellisuus limittyvät antoisasti.
Persepolista ja Tulevaisuuden arabia verratessa ei voi olla pohtimatta, johtuuko niiden vetovoima länsimaissa huonosti tunnetun islamilaisen kulttuurin karikatoidusta kuvaamisesta, esimerkiksi tulkitessaan viime vuosikymmeninä arabimaailmassa tapahtuneita yhteiskunnallisia mullistuksia. Persepoliksen viehätys oli paitsi elämäkerrallisessa kerronnassa, myös islamilaisen vallankumouksen pyörteisiin joutuneen Iranin yhteiskunnallisen muutoksen, länsimaisesta näkökulmasta tarkasteltuna todella makaaberin ja käsittämättömän ilmiön kuvaamisessa. Tulevaisuuden arabi ponnistaa pitkälti samalta pohjalta, pyrkiessään kuvaamaan arabikevään kumoukset kokeneiden maiden lähihistoriaa. Sattoufin kuvaus tuntuu enemmän pidättyvämmältä, jopa peitellyn ymmärtäväiseltä. Sormi ei Satrapin lailla nouse yhtä helposti osoittelemaan ja tuomitsemaan. Tämä näkyy esimerkiksi edellä mainitun jalkapallo-ottelun kohdalla, jossa Sattouf vaikenee omista tuntemuksistaan.
Hyvä jatkokysymys kuuluu, ovatko edellä mainitut henkilökohtaiset elämäkerrat kuinka lähellä omia henkilökohtaisia kokemuksia? Paljonko kerronnassa on sitä kuuluisaa taiteilijan vapautta? Kokonaisuuden hahmottamiseksi teoksen jälkimmäisen osan suomennosta, joka on luvattu ensi vuoden puolelle, jää siksi odottamaan malttamattomana. Sarjakuvan kohtauksesta kohtaukseen soljuvassa kerronnassa on aistittavissa voimakas elokuvallisen tarinankerronnan ote. Välillä tuntuu, että Sattouf on kirjoittanut kuvakäsikirjoitusta elokuvaa varten, siksi hiotuilta kohtaukset tuntuvat. Myös Satrapi käsikirjoitti Persepoliksesta elokuvaversion, joka menestyi kansainvälisesti todella hyvin, tehden vaikutuksen myös allekirjoittaneeseen. Tulevaisuuden arabista lienee suunnitteilla vastaavanlainen?
Sarjakuvaromaanin ensimmäiset sivut ovat luettavissa täältä: http://media.bonnierbooks.fi/sample-p…
Sinisten ajatusten hautausmaa 