Jatkoa edellisestä osasta…
Kun Disney päätti tehdä uuden Tähtien sota -elokuvan ja kertoa tarinan Episodi VII:n nimellä, olivat ennakko-odotukset ja onnistumiseen liittyvät paineet todella kovat. Niitä lisäsivät erityisesti maailmanlaajuisen fanikunnan tämän artikkelin edellisessä osassa esittämät, erittäin kriittiset arvioinnit aikaisemmasta prequel-trilogiasta. Ilman henkisiä oheistappioita uusi elokuva ei valmistunutkaan. Keisarin uusia vaatteita muun muassa Star Trek -elokuvasarjalle tehneen, ja nyt myös Star Warsiin ohjaajaksi palkatun J.J. Abramsin (s. 1966) sekä Disneyn tuotantopomojen välillä kiersi huhuja kovista riidoista. Käsikirjoittajaksi palkattu Michael Arndt sai potkut ja tilalle tuli alkuperäisen trilogian toinen käsikirjoittaja Lawrence Kasdan (s. 1949), joka kirjoitti tarinan kokonaan uusiksi yhdessä Abramsin kanssa. Verrattuna aikaisempiin elokuviin, The Force Awakensin (TFA) käsikirjoitusprosessia voi luonnehtia kaoottiseksi: käsikirjoitusluonnoksia tehtiin useita ja tarina muuttui matkan varrella useita kertoja.
Armoa ei annettu Tähtien sodan isälle. George Lucas (s. 1942) sai konsultin roolin elokuvan preproduction-vaiheessa, mutta hänen oma tarinasynopsinsa (siihen olisi kiehtovaa päästä tutustumaan) ei Disneylle kelvannut. Yhteistyö päättyi tähän. Sen jälkeen vanha mestari on useamman kerran päästänyt suustaan kriittisiksi tulkittuja kommentteja, jotka huipentuivat toimittaja Charlie Rosen (s. 1942) joulukuisessa, tunnin mittaisessa televisio-haastattelussa heitettyyn kuuluisaan tokaisuun ”lasten myymisestä valkoisille orjakauppiaille”. Lucas pyysi anteeksi sanomisiaan, mutta kenellekään ei jäänyt epäselväksi, kuinka raskaaksi hän koki eron rakkaasta luomuksestaan. Symbolista eroa vanhasta tekijästä kuvasi hyvin päätös mittavaksi laajentuneen ja Lucaksen aikonaan hyväksymän expanded universe -sarjan hylkäämisestä kaanoniin kuuluvaksi. Yli kaksikymmentä vuotta julkaistuja seikkailuja eivät olleet enää osa virallista tarinaa. Tämän jälkeen kenellekään ei ollut epäselvää, kuka Lucasfilmilla käytti valtaa.
Uusinta Tähtien sota -elokuvaa on jo ehditty arvostella mediassa lukemattomista eri näkökulmista. Oli todella kiehtovaa seurata netin sosiaalista mediaa ja erityisesti Youtuben lukemattomia geekki-kanavia elokuvan valmistumiseen kestäneiden kahden vuoden ajan, ensi-illan kynnyksellä ja myös sen jälkeen. Niissä käsiteltiin niin juonipaljastuksia, trailereita, yhteiskunnallista sanomaa, näyttelijävalintoja, erikoisefektejä, fanien omia henkilökohtaisia haaveita ja pettymyksiä, ja jopa Jar Jar Binksin mahdollista paluuta. Keskusteluihin nousivat myös seksuaalisuuteen ja feminismiin liittyvät teemat. Jos prinsessa Leian kultaiset metallibikinit nostivat kahdeksankymmentäluvulla kohun seksismistä, niin nyt Luke Skywalkerin hahmo nousi esiin seksuaalivähemmistöjen symbolina. Eniten huomiota herätti naisen nouseminen ensimmäistä kertaa Tähtien sota -elokuvien pääosaan, seikka, joka sai laajaa kiitosta perinteisen, maskuliinisen hero-myytin rikkomisesta. Heti ensi-illan jälkeen alkoi välitön keskustelu trilogian seuraavien osien mahdollisista juonikuvioista ja näyttelijävalinnoista. Joulukuussa 2017 julkaistavan Episodi VIII:een keskittyvien blogien ja vlogien lukumäärä on käsittämätön.
Käydyn keskustelun valtaisa määrä osoittaa kiistattomasti, millaiseksi maailmanlaajuiseksi ilmiöksi elokuvasarja on lähes neljässä vuosikymmenessä kasvanut ja kuinka ihmiset ovat ottaneet Tähtien sodan omakseen. Miljardin dollarin lipputulot lyötiin rikki 12 päivässä, eikä elokuvaa oltu vielä tällöin esitetty suurimmalla markkina-alueella Kiinassa. Tällä hetkellä TFA pitää hallussaan lipputuloissa mitattuna kaikkien aikojen kolmanneksi menestyneimmän elokuvan titteliä. Disneylle kulunut ensimmäinen vuosineljännes oli yrityksen historian paras, eikä elokuvan rakennuspalikka-lisenssin omistavalla Legolla ole mennyt yhtään sen huonommin. Uutta Tähtien sotaa meni teattereihin katsomaan jo kolmas sukupolvi. Ensi-illassa havaitsin meidän keski-ikäisten lisäksi paikalla olevan paitsi heidän teini-ikäisiä lapsiaan, myös harmaahapsisia isoisiä. Jälleen yksi sukupolvi oli ennättänyt kasvaa mukaan elokuvien taikaan. Mikään toinen yksittäinen elokuvasarja tuskin onnistuu luomaan siteitä eri ikäluokkien välille. Havainto, joka vahvisti jälleen henkilökohtaisia käsityksiäni Tähtien sodan merkityksestä kiinteänä länsimaisen kulttuurin ilmentymänä.
Kuten aikaisempienkin elokuvien kohdalla, pyrin olemaan täydellisessä uutispimennossa ennen elokuvan ensi-iltaa. Lukuunottamatta virallisia trailereita, onnistuin pitämään itseni tietämättömänä elokuvan juonesta sekä uusien keskeisten hahmojen nimistä ja taustoista. Tärkeänä osatekijänä vaikutti myös päätökseni olla ottamatta turhaa stressiä uudesta elokuvasta, vaan mennä teatteriin ilman ennakko-odotuksia. Vaikka en aivan setä-osastoon halua itseäni vielä lukea, paljasti käyttäytymiseni vuosien saatossa tapahtuneen, muuttuneen suhtautumiseni Tähtien sotaan: Nehän ovat ”vain” elokuvia…
The Force Awakensin tapahtumat sijoittuvat ajallisesti 30 vuotta Jedin paluun tapahtumien jälkeen. Vaikka keisari onkin kuollut, Galaktisen imperiumin perillinen, Ensimmäinen ritarikunta, ahdistelee voimakkaalla armeijallaan rampana banthana (!) tarpovaa tasavaltaa. Sen ainoa sotilaallinen voima tuntuu olevan kenraaliksi nousseen prinsessa Leia Organan (Carrie Fischer s. 1956) johtama Kapinaliiton perillinen, Vastarinta. Legendaariseen maineeseen kohunnut Leian veli, jediritari Luke Skywalker (Mark Hamill s. 1951) on kadonnut. Han Solo (Harrison Ford s. 1942) ja Leia Organa ovat eronneet. Leia on lähettänyt parhaan soturinsa, pilotti Poe Dameronin (Oscar Isaac s. 1979) syrjäiselle Jakkun planeetalle etsimään vihjeitä kadonneesta veljestään.
Dameron joutuu Ensimmäisen ritarikunnan vangiksi, mutta saa apua puolta vaihtavalta iskusotilas Finnilta (John Boyega s. 1992). Hätälaskeutumisessa Jakkulle Dameron katoaa, mutta Finn törmää jätteidenkeräilijä Reyhin (Daisy Ridley s. 1992), joka on ottanut huostaansa Dameronin droidin, BB-8:n, jonka hallussa kartta kadonneen Luke Skywalkerin luo on. Yhdessä heidän onnistuu paeta Jakkulta legendaarisella Millennium Falconilla. He törmäävät Han Soloon ja Chewbaccaan (Peter Mayhew s. 1944), ja monivaiheisten seikkailujen jälkeen saavutaan Vastarinnan tukikohtaan. Välillä Rey on joutunut ritarikunnan vangiksi ja hänet pelastaakseen, sekä tuhotakseen ritarikunnan hulppean superaseen, Finn ja Solo organisoivat retken Tähdentappajatukikohdaksi ristityn, planeetan kokoisen taisteluaseman sisuksiin.
Aseman syövereissä he törmäävät Kylo Reniin (Adam Driver s. 1983), ritarikunnan synkkään edustajaan, joka paljastuu Hanin ja Leian pojaksi Beniksi. Pimeälle puolelle kääntynyt Ben surmaa isänsä Hanin. Visuaalisesti komean ja dramaattisen valomiekkataistelun jälkeen Reyn onnistuu paeta tukikohdasta, joka onnistutaan tuhoamaan. R2-D2:n ja BB-8:n yhteistyön ansiosta kartta Luke Skywalkerin luo löytyy. Rey hyvästelee Vastarinnan ja matkustaa Millennium Falconilla yhdessä Chewbaccan kanssa salaperäiselle planeetalle, tavaten elokuvan viimeisillä filmimetreillä Skywalkerin.
Kun puhutaan Tähtien sota -elokuvien merkityksistä itsenäisinä elokuvina, kukaan tuskin kiistää, että sarjan merkittävimmät elokuvat ovat kaksi ensimmäiseksi valmistunutta. Episodissa IV: Uusi toivo George Lucas esitteli elokuvayleisölle kokonaan uudenlaisen fantasiamaailman sankareineen, konnineen, olioineen ja robotteineen. Vaikka vuonna 1977 valmistunut elokuva alkoi tarinan keskeltä, se oli myös itsenäinen, elävä, toiminnallinen seikkailunsa, aristoteelisen tarinankerronnan perinteitä myöten. Vuonna 1980 valmistunut Episodi V: Imperiumin vastaisku syvensi tarinaa ja hahmojen keskinäisiä suhteita. Samalla Voimasta kasvoi koko elokuvasarjaa kannatteleva ja selittävä, keskeinen entiteetti. Moni pitää Imperiumin vastaiskua elokuvahistorian eräänä parhaista jatko-osista, josta olen samaa mieltä. Tähtien sodan syvin olemus on kerrottu näiden kahden elokuvan kautta. Seuraavaksi valmistuneen Episodi VI: Jedin paluun (1983) tarkoituksena oli lähinnä koota trilogiaksi kasvaneen elokuvasarjan juonilangat yhteen, päättääkseen tarinan.
Välitön ensireaktio TFA:n katsomisen jälkeen oli voimakas déja-vu. Elokuva oli välillä suorastaan piinaavan lähellä alkuperäisen trilogian kahta ensimmäistä elokuvaa, episodeja IV ja V: On tärkeitä tietoja sisältävien droidien etsiskelyä aavikkoplaneetalla; on orvoksi jäänyt sankari, joka tuntee Voiman kutsun; on pakomatka Millennium Falconilla TIE-hävittäjien ahdistellessa; on pienikokoinen ”ökkömönkijäinen”, joka tuntee Voiman merkityksen; on galaktista kapakkatunnelmaa; on Voiman pimeän puolen mustamaskipäinen edustaja; on Voiman pimeän puolen superguru, uusi arkkikonna; on toisia planeettoja tuhoava valtava taisteluasema, jonka tuhoamiseksi lähetetään ryhmä sen sisäpuolelle tekemään vaadittavat sabotaasit, ja joka tietenkin lopuksi räjäytetään…
Viitaten yleisön koviin ennakko-odotuksiin ja elokuvasarjan kohonnut asema länsimaisen populaarikulttuurin säihkyväksi ikoniksi, elokuvan tekijät eivät uskaltaneet ottaa riskiä kertomalla kokonaan uudenlaista tarinaa, vaan laskivat nostalgianälkäisen yleisön toivoman tutunoloisen tarinan varaan. Vaikka edellisessä osassa käsiteltyä prequel-trilogiaa voi hyvin kritisoida, yhdessä asiassa niissä näkyi kunnianhimo: pyrkimys luoda uusi näkökulma jatkuvaan tarinaan. Tämä uutuuden viehätys TFA:sta puuttui ja se on elokuvan suurin yksittäinen helmasynti. Vaikka kyseessä on virallisesti sarjan seitsemäs osa, paikoitellen tuntui katselevansa uutta versiota Uudesta toivosta. J.J. Abramsin valinta ohjaajaksi nousee selväksi viimeistään elokuvan puolivälissä: Hän on halunnut tehdä kunnianosoituksen aikaisempien elokuvien hengelle. Yleisön antaman positiivisen palautteen perusteella hän tässä myös onnistui.
Ehkä tällainen kehitys oli Tähtien sodan kaltaisen elokuvailmiön kohdalla odotettavissa ennemmin tai myöhemmin. Kun suosio saavuttaa tietyn lakipisteen ja se kanonisoituu kannattajiensa silmissä, tekijöillä ei ole enää lupa muuttaa vallitsevaa olotilaa mieleisekseen: Yleisö haluaa tuttua ja turvallista. Kirous on valitettavan tuttu muidenkin suosioon nousseiden elokuvasarjojen kohdalla. Mieleen nousee kuin itsestään Tähtien sodan ohella se toinen kaupallinen ikoni, James Bond -elokuvasarja, jossa tarinan toisto hakee vertaistaan: superagentti pelastaa yksin maailman karismaattiselta arkkikonnalta yhä uudelleen ja uudelleen. Ei ihme, että Bondin tekijöillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin aloittaa sankariagentin seikkailut kokonaan alusta, herättääkseen kaiken nähneen yleisön mielenkiinnon uudelleen. Daniel Graigin (s. 1968) – jolla muuten on TFA:ssa pieni, mutta sitäkin hauskempi cameo-esiintyminen – tulkitsemana James Bondin onnistui muuttaa kurssia, vaikka peruskonsepti on pysynyt samanlaisena. Tulevaisuus tulee näyttämään, välttyykö koskaan valmistuva agentti-tarina vajoamiselta takaisin ikuisen toistattavuuden – ikuisen paluun – noidankehään.
Toinen tarinaan liittyvä pettymys koskee koherenssia edellisten elokuvien kanssa. Alkuperäinen Tähtien sota -saaga oli kertomus Anakin Skywalkerista ja laajemmin Skywalkerin perheestä. TFA:ssa painopiste oli siirtynyt uusien sankareiden, kuten Reyn ja Finnin, suuntaan. Voi olla, että tulevat elokuvat palauttavat Skywalkerit keskiöön, kuuluuhan Kylo Ren sukuun, mutta tällä hetkellä näyttäisi siltä, että tarina rakennetaan uusien hahmojen ympärille. Kysymys kuuluu – jakaen voimakkaasti mielipiteitä – onko se oikeutettu kerrottavaksi Star Wars -otsikon alla? Tulevaisuus – tulevat elokuvat – näyttävät, miten kysymys ratkeaa.
The Force Awakens on kolmiosaiseksi tarkoitetun elokuvasarjan toiminnallinen avausosa. Se toimii uusien sankarien esittelyelokuvana, jossa vuoristorata-ajelun tapaan siirrytään hulppeiden toimintakohtauksien välissä paikasta toiseen. Herkimmät hetket vanha fani kokee tuttujen alkuperäisen trilogian sankareiden kanssa. Jälleennäkeminen yli kolmenkymmenen vuoden erossa olon jälkeen on harras, eikä nostalgianälkäisten odotuksia petetä. Millennium Falconin näkeminen aiheuttaa rytmihäiriöitä sydämessä; Hanin ja Chewbaccan ensiesiintyminen nostaa niskakarvoja pystyyn; todellinen emotionaalipommi koetaan Leian ja Hanin tavatessa toisensa pitkän tauon jälkeen ja vaikka Luke Skywalker vilahtaa vasta aivan elokuvan lopussa, on kohtaus tehty sitäkin dramaattisemmaksi: Kun Luke paljastaa kaavun peittämät, iäkkäät ja surumieliset, harmaat kasvonsa, John Williamsin (s. 1932) tutun musiikin soidessa taustalla, on tunnelma mitä herkin ja maagisin.
Moni fani saattoi järkyttyä Han Solon kuolemasta, mutta itselleni kyseessä oli suurelle sankarille varattu, mitä luonnollisin loppu. Harrison Ford oli jo Imperiumin vastaiskun aikoihin sitä mieltä, että Han Solon hahmolla ei ollut enää tarinankerronnallisesti mitään uutta annettavaa. Hänen mielestään hahmon sankarillinen uhraaminen toimisi hyvänä, dramaattisena kohtauksena. Kun Jedin paluun filmaus tuli ajankohtaiseksi, hän oli jo ottanut aiheesta yhteen Lucaksen kanssa. Ford ei luonnollisesti tiennyt, että Jedin paluussa tultaisiin kokemaan jo riittävästi draamaa ja keskeisten hahmojen kuolemia. Niinpä TFA:ssa tapahtuva herooinen kuolema oli varmasti Fordin itsensä toivoma. Mikä voisi olla Han Solon kaltaiselle sankarille luonnollisempi loppu, kuin menettää henkensä epätoivoisessa yrityksessä pelastaa poikansa absoluuttisesta pimeydestä? Fordin tulkitsemana Han Solo siirtyi ajasta ikuisuuteen johnwaynemaisen tyylikkäästi, kärsimättä kuitenkaan ikääntyneen John Waynen (1907 – 1979) karismaa rajoittavista tekijöistä, kuten pulleasta vatsasta tai linkuttavasta kävelytyylistä, vaikka Fordin kerrotaankin loukanneen itsensä elokuvan kuvauksissa, tuottaen tekijöille päänvaivaa tuotantoaikatauluissa pysymisessä.
Edellä mainitun legendaarisen kolmikon perustalle uutta elokuvaa ei kuitenkaan rakennettu. The Force Awakens esitteli kokonaisen kavalkaadin uusia hahmoja näyttelijöineen. Kuinka he oikein suoriutuivat rooleissaan?
JATKUU… (Klikkaa seuraavaan osaan tästä)
Päivitetty 26.5. klo 16.41. Kirjoituksessa väitettiin alunperin, että The Force Awakens olisi ollut kaikkien aikojen menestynein elokuva lippuluukulla. Näin ei ole. Paalupaikkaa pitää James Cameronin vuonna 2009 valmistunut tieteisfantasia Avatar. Uusin Tähtien sota -elokuva on ”vasta” kolmannella sijalla, niin ikään Cameronin ohjaaman Titanicin (1997) jälkeen. Lämpimät kiitokset verrattoman Tähtien jatkosota -sivuston ylläpitäjälle, Aki Jörgensenille, virheeni oikaisemisesta.
Sinisten ajatusten hautausmaa 
One thought on “Kun Voima herättää (Osa 2)”