Filosofiaa lehmusten varjossa – Puistofilosofia-viikkoa vietetään Ikaalissa ensi kesänä jo kahdeksatta kertaa
Joskus viime vuosikymmenen lopulla silmiini sattui Helsingin Sanomien artikkeli, jossa kerrottiin kaupungin puistoon ”vastaanottonsa” perustaneesta filosofista. Yliopistosta valmistunut nuori maisterismies oli päättänyt maksaa yhteiskunnalta saamansa tuen istumalla viikon puistossa ja keskustelemalla ohikulkijoiden kanssa näiden valitsemista aiheista. Olin tuolloin kokenut filosofisen kärpäsenpureman ja siksi kyseisessä artikkelissa esitetty konsepti tuntui todella hyvältä ajatukselta: filosofian ilosanoman levittäminen yliopiston lukukammioiden ulkopuolelle, julkiseen tilaan, kaikkien ihmisten keskuuteen.
Käsitteenä sekä ajattelun traditiona filosofia herättää monessa mielikuvan jostain abstraktista ja vaikeasta, perinpohjaisesti arkielämästä vieroittuneesta ilmiöstä. Mihin filosofiaa oikein tarvitaan, kun sen harrastajat tuntuvat koostuvan harmaapartaisista miehistä, joiden akateemisesta jargonista ja ajatuksista ei saa mitään selvää? Eivätkö tärkeimmät filosofian käsittelemät ongelmat ole ratkaistu kuluneiden vuosituhansien aikana? Emmekö jo elä tiedollisesti ja kulttuurillisesti valmiissa maailmassa?
Näin ei ole. Maailman olemukseen tuntuu kuin itsestään kuuluvan muutoksen välttämättömyys, joka pakottaa ihmisen pohtimaan omaa paikkaansa ja asemaansa . Vaikka filosofian peruskysymykset – kuten mitä on ihmisenä oleminen tai hyvä elämä – ovat pysyneet vakioina halki ajattelun historian, niihin löydetyt vastaukset ovat muuttuneet aikojen saatossa. Jokainen sukupolvi, jokainen ihminen, on pakotettu esittämään itselleen kysymyksiä koskien omaa olemistaan ja suhdettaan ympäröivään maailmaan, toisiin ihmisiin. Filosofia ja filosofian harrastaminen kuuluvat kaikille, eikä se suinkaan ole vaikeaa. Kysymys on vain toteuttamisen tavasta.
Kesällä 2010 työskentelin tuttuun tapaani Sata-Häme Soi –festivaalin organisaatiossa. Ikaalisten Keskuspuisto, joka paikkana on harmonikkafestivaalin keskiössä, rupesi herättämään minussa ajatuksia myös toisenlaisen kulttuuritapahtuman mahdollisuudesta. Vanhan ja kauniin puiston lehmusten alla olisi loistavaa käydä filosofisia keskusteluja. Mieleeni nousi pari vuotta aikaisemmin lukemani artikkeli.
Käynti Ikaalisten kulttuuritoimessa ratkaisi asian. Siellä aiheesta innostuttiin ja 12.07.2010 asetin viltin Keskuspuiston nurmikolle, jääden odottamaan mahdollisia keskustelijoita. Puistofilosofia-viikko oli syntynyt. Ensimmäisenä kesänä puistossa vieraili 35 henkilöä. Viime kesänä Puistofilosofia-viikko järjestettiin jo seitsemättä kertaa. Viisipäiväisessä tapahtumassa vieraili lähes neljäsataa filosofisista keskusteluista kiinnostunutta.
Konsepti on pysynyt vuosien saatossa samana. Puistoon on kokoonnuttu keskustelemaan ystävien, vilttien ja piknik-korien äärelle. Puiston välitön ja kaunis miljöö lehmuspuineen on luonut vapaan ja joviaalin ilmapiirin, jossa keskusteluun on voinut osallistua omien mielihalujensa mukaan. Käsiteltäviä aiheita on nostettu esiin yleisön joukosta, mutta paikalla on ollut myös kutsuvieraita alustamassa jotakin valitsemaansa teemaa. Vuosien saatossa tapahtumassa on vieraillut iso joukko kutsuvieraita, muun muassa Jaakko Hämeen-Anttila, Pasi Toiviainen, Tuomas Tahko, Kari Enqvist, Jussi Kotkavirta, Arto O. Salonen, Perttu Häkkinen, Saara Särmä, Eero Paloheimo ja Anna Kontula. Käsiteltävät aiheet ovat liikkuneet laidasta laitaan, koskien niin hyvää elämää kuin ihmisen paikkaa maailmankaikkeudessa, ilmastonmuutosta kuin maailman pelastamista, feminismiä kuin esoterian historiaa, muutama aihe vain mainitakseni.
Vuosien saatossa Puistofilosofia-tapahtuma on vakiinnuttanut asemansa paikallisena ajattelun ja dialogin festivaalina, jossa on ollut aistittavisssa oma, ainutlaatuinen henkensä. Oma merkityksensä on ollut tapahtuman rakentumisella puhtaasti vapaaehtoisuuden pohjalle. Sekä järjestäjät, yhteistyökumppanit että paikalle saapuvat alustajat toimivat pyyteettömässä talkoohengessä. Allekirjoittanut on laittanut merkille järjestäjien ja yleisön välille syntyneen erityisen ”puistofilosofia-hengen”, joka on erityisesti ilahduttanut mieltä. Pari vuotta sitten tapahtuma laajeni iltakeskustelujen puolelle, joita on järjestetty kyläravintola Bar No Namen tiloissa.
Ensi kesänä Puistofilosofia-viikkoa vietetään jo kahdeksatta kertaa ja Suomi juhlii itsenäisyytensä satavuotista taivalta. Merkkivuosi näkyy myös Puistofilosofia-viikolla, joka laajenee ensimmäistä kertaa lasten filosofia-tapahtumaksi yhteistyössä Ikaalisten kaupunginkirjaston kanssa. Luvassa on jälleen taaja joukko alustajia, jotka johdattavat yleisön mielenkiintoisten, ihmismieltä koskettavien aiheiden pariin.
Toivotamme sinut sydämellisesti tervetulleeksi VIII Puistofilosofia-viikolle Ikaalisiin ensi heinäkuussa. Ota ystäväsi, viltti ja piknik-kori mukaan.
Antti Sorri
Puistofilosofia-tapahtuma
Oheinen artikkeli julkaistu alunperin Ikaalisten joulu 2016 -lehdessä. Julkaistaan nyt täällä joulun kunniaksi. Verrattoman lämmintä ja rauhallista joulua kaikille blogin lukijoille!
Sinisten ajatusten hautausmaa 