Tervehdys!
Lukion filosofian opintosi ovat siis alkaneet? Aivan mahtavaa! Olen nimittäin jo pitkään toivonut, koska pääsemme keskustelemaan tästä verrattomasta, alati näköaloja ja maailmankuvaa muokkaavasta, länsimaista ajattelua niin merkittävällä tavalla määrittävästä ilmiöstä.
Viestissäsi esitit kaksi mielenkiintoista tehtävää: 1. Mitä filosofia on sekä 2. Keksi joku filosofinen kysymys. Et arvaakaan, kuinka mukavaa oli pohtia hetki noita filosofian johdantokurssin alussa esitettäviä kysymyksiä ja miettiä niihin vastauksia.
Niin, mitä filosofia on? Kysymys on ollut ajankohtainen aina filosofian perustamisesta lähtien. Filosofisen tradition epäortodoksisuutta ja kriittisyyttä kuvaa hyvin se, etteivät sen harrastajat ole reilun kahden ja puolen vuosituhannen pohdiskelujen jälkeen edelleenkään yksimielisiä siitä, mitä filosofia perimmiltään on. Mitä oikein on tämä ”viisauden rakastaminen”, kuten termin alkuperäinen, kreikankielinen merkitys kuuluu?
Yhtä vastausta ei ole, oikeastaan jokainen voi pohtia ja halutessaan antaa käsitteelle filosofia sellaisen merkityssisällön kuin itse haluaa. Niinpä esitän sinulle seuraavassa oman näkemykseni filosofiasta. En turvaudu mihinkään tiettyyn lähteeseen tai ajattelijaan, piinaa sinua teoreettisen ja käytännöllisen filosofian jaetteluilla tai muulla akateemisen filosofiaan liitetyllä triviaalilla tiedolla. Ehkä tärkeintä tällä monologilla on pohtia sitä arvoa, joita katson filosofian itselleni elämän varrella antaneen.
Filosofia alkaa ihmettelystä. Sitä lienee harrastettu yhtä kauan, kuin ihminen on pystynyt esittämään itselleen kysymyksiä, koskien ympäröivää todellisuutta, maailmaa ja maailmankaikkeutta, sekä pohtiessaan omaa asemaansa ja paikkaansa siinä. Filosofia on siis kysymysten esittämistä, sekä – inhimillisen, omaksutun tietomäärän vallitessa – vastausten etsimistä.
Kuka minä olen? Mikä on paikkani maailmassa? Mikä on elämän tarkoitus? Miten maailmankaikkeus on rakentunut? Onko Jumalaa olemassa? Mitä on rakkaus? Mitä on viisaus? Mitä on hyvä elämä?
Kysymykset tuntuvat välittömästi tutuilta. Edellä mainitut ovat perustavanlaatuisia, universaaleja kysymyksiä, joihin elämämme aikana joudumme ottamaan kantaa. Kuten hyvin tiedät, ne ovat johtaneet uskomattomaan määrään erilaisia filosofisia, henkisiä, uskonnollisia ja tieteellisiä ratkaisuehdotuksia.
Filosofisia kysymyksiä voi tehdä yhtälailla myös tavallisista, käytännöllisistä, jokapäiväisen elämän ilmiöistä. Kun aamulla heräämme ja teemme lähtöä kouluun tai töihin, saatamme pohtia, mitä laittaisimme tänään päällemme. Äkkiseltään edellinen ei tunnu mitenkään kiinnostavalta, mutta jos kysymystä hivenen kehittelee, päästään jo todella mielenkiintoisen äärelle: Miksi valitsen juuri sen ja sen vaatekappaleen päälleni?
Nyt kysymys on jo aidon filosofinen ja vastausten saamiseksi peliin on laitettava kaikki omaksumamme tieto. Parhaimmillaan vastaukset saattavat johtaa pukeutumispäätöksen kokonaisvaltaiseen muuttamiseen, kokonaan uudenlaisen filosofian omaksumiseksi sille, mitä vaatteita jatkossa käytetään.
Koska lopullisia, absoluuttisia, vastauksia ei ole löydetty, on jokainen sukupolvi joutunut etsimään itse omat ratkaisunsa. Edellinen saattaa tuntua filosofiaan tutustuvalle pettymykseltä. Eikö suuri viisaus, jota filosofiaan käsitteenä usein liitetään, olekaan kehittänyt lopullisia vastauksia kaikkiin ihmismieltä askarruttaviin kysymyksiin? Onhan filosofiaa harrastettu tuhansia vuosia.
Vastaus on ei. Filosofian harrastaminen ei johda vastausautomaattiin, valmiiksi muotoiltuihin, perusteltuihin ratkaisuihin. Se voi esittää kysymyksiä ja filosofista riippuen myös ratkaisuehdotuksia, mutta pohjimmiltaan ne ovat vain ehdotuksia. Lopullisia vastauksia ei ole. Varminkin vastaus on pohjimmiltaan vain todennäköinen. Filosofian perustaja Platonin (427 – 347 eaa.), johon myöhemmin palaamme, kuuluisan toteamuksen mukaan totuus on parhaimmillaankin vain tosiuskomus.
Tästä filosofiassa on kysymys. Filosofian harrastaminen on metodi: tapa esittää kysymyksiä, jäsentää uutta, omaksuttua tietoa ja esittää taas uusia kysymyksiä ja ratkaisuehdotuksia.
Filosofia ei ole rakettitiedettä. Kyky kysymysten esittämiseen kuuluu kaikille, mutta sitä harrastamalla voi harjaantua ja pyrkiä löytämään kysymyksiin entistä hienostuneimpia ja tarkempia vastauksia. Filosofointi on päättymätön tie: Sen harrastaja on aina matkalla johonkin ja pyrkii jäsentämään kaikkea matkalla oppimaansa.
Filosofian harjoittaminen on siis myös elämäntapa, jossa omaa elämää ja maailmankatsomusta rakennetaan jatkuvasti, pala palalta, välillä jo omaksutut näkemykset kyseenalaistaen. Oppimisen ja erehtymisen käsitteet käyvät hyvin myös filosofina kehittymisessä.
Miksi sitten tuntuu, että jotkut ihmiset eivät koskaan muutu, vaan pysyvät ajattelultaan ja asenteiltaan samanlaisina? Jos lopullisia totuuksia ei ole tarjolla, niin miksi me usein valitsemme käyttäytymismalliksemme sellaisen, joka ei lähemmin tarkasteltuna ole kovinkaan kestävällä pohjalla? Mitä se kertoo meistä ihmisistä? Kas, siinäpä hyvä filosofinen kysymys!
Filosofia tulee kreikan sanoista ’filia’ ja ’sofos’, jotka merkitsevät viisautta ja rakastamista, siis viisauden rakastamista. Kun filosofia Platonin ja kumppaneitten toimesta syntyi kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua antiikin Kreikassa, rupesivat ensimmäiset filosofit painottamaan maailmaa ja ihmisiä koskevien kysymysten ratkaisemisessa järkeä ja rationaalisia perusteluja.
Muutos oli radikaali. Jos kulttuureissa aiemmin oli suosittu yliluonnollisia, supernaturalistisia, selitysmalleja maailman ja ihmisen alkuperästä ja synnystä (mm. jumaltarustot), rupesivat filosofit etsimään kysymyksille luonnollisempia, järkiperäisempiä vastauksia. Myös ihmisen asema maailmassa sai kokonaan uudenlaisen merkityksen.
Edellisen alullepanija oli Sokrates (n. 470 – 399 eaa.), josta edelleen käytetään kunnioittavasti nimitystä Ensimmäinen filosofi. Sokrateen työkaluina toimivat kriittinen suhtautuminen ja kysymysten esittäminen. Ateenan forumeilla hyöriessään hän houkutteli kanssaihmisiä keskusteluihin, dialogeihin, joissa piinasi heitä totuutta tavoittelevilla kysymyksillään ja voimakkaalla kyseenalaistamisellaan. Hän härnäsi ja piinasi siksi tehokkaasti, että sai haukkumanimen ”jumalten paarma”. Itse hän ei julistanut tietävänsä totuutta, vaan totesi ”vaatimattomasti”, ettei tiedä mistään yhtään mitään.
Sokrates sai runsaasti seuraajia, mutta kyseenalaistaessaan ateenalaista yhteiskuntaa ja vakiintuneita tapoja hän sai myös vihamiehiä. Niinpä Ateenan kansanoikeus tuomitsi hänet kuolemaan jumalten pilkasta ja nuorison turmelemisesta. Eikö olekin hämmästyttävää, että juuri totuuden etsijät ja vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän kriitikot joutuvat usein pulaan? Miksi näin tapahtuu? Mitä tämä kertoo meistä ihmisistä? Kas, siinäpä filosofinen kysymys pohdittavaksi!
Sokrateen oppilas Platon, johon opettajan kuolema koski kovasti, on oikeastaan filosofian perustaja, sillä hän kirjoitti ensimmäisenä ylös filosofian peruskysymykset ja loi pohjan filosofiselle traditiolle. Kuuluisissa dialogeissaan, näytelmämuotoon kirjoitetuissa teoksissaan, Platon pohti filosofian kysymyksiä ja määritteli säännöt filosofisten kysymysten esittämiselle. Matemaatikko A.N. Whiteheadin (1861 – 1947) siivekkään sanonnan mukaan filosofian historia onkin vain reunamerkintöjä Platonin teoksiin.
Kysymyksiä esittäessään ja vastauksia hakiessaan filosofit tulivat ”sivutuotteena” keksineeksi länsimaisen tieteen. Uranuurtaja oli Platonin oppilas Aristoteles (384 – 322 eaa.), jota oikeutetusti pidetään tieteen isänä. Hänen uteliaisuutensa tuntuu olleen rajaton, sillä ihmisenä olemista ja maailmaa tutkiessaan hän vaikutti ratkaisevasti luonnontieteiden syntyyn mm. biologian ja fysiikan osa-alueilla.
Hän ei kuitenkaan jättänyt tähän, vaan pohti muun muassa etiikkaa, politiikkaa, logiikkaa, estetiikkaa jne. Tällä hetkellä yöpöydälläni on Aristoteleen teos Runousoppi, jonka pari vuotta sitten ilmestynyt uusi suomennos saa pohtimaan hänen vaikutustaan kirjallisuuden tutkimukselle, jonka hän muuten perusti. Kuinka paljon tämän teoksen sisältöä onkaan sovellettu kirjallisuuteen, teatteriin ja oopperaan, unohtamatta tietenkään nykyaikaisia televisio-sarjoja tai Hollywood-elokuvia. Aristotelesta voi hyvällä syyllä sanoa vaikutusvaltaisimmaksi filosofiksi kautta historian.
Filosofia on kuin suuri puu: Vuosituhansien aikana sen oksistoon ovat haarautuneet nykyiset tieteet omiksi itsenäisiksi tutkimuskentikseen. Filosofia ja filosofointi ei ole kuitenkaan kadonnut, vaikka jotkut ovat halunneet rajoittaa filosofian lähinnä käsitteiden (esim. mitä tarkoitetaan rakkaudella) pohtimiseen. Jokainen tieteen- ja elämänala sisältää oman filosofiansa (esim. ympäristöfilosofia, matematiikan filosofia jne.). Kysymysten esittäminen tieteitten sisällä jatkuu.
Filosofia ei synny tyhjiössä. Historia tuntee lukuisia erakkofilosofeja, mutta hekin ovat joutuneet testaamaan omia näkemyksiään vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa. Filosofian harrastaminen on meille kaikille yhteistä.
Mainitsit viestissäsi, että filosofian opetussisällöt ovat muuttuneet. Enää lukion filosofian johdantokurssilla ei kaadeta tietoa ja hirveää määrää käsitteitä oppilaiden päälle ja toivota, että jotain jäisi myös mieleen. Tilalle on tullut keskustelua. Tämä herättää minussa iloa, sillä filosofian harrastamisen ehdottomana edellytyksenä on dialogi, keskustelu toisten ihmisten kanssa, kuten Sokrateen esimerkki edellyttää. Opettajan rooli on ratkaiseva. Oli mukava kuulla, että olet hänestä pitänyt ja että hän on asiansa omaava ammattilainen.
Lopuksi pohdin filosofian harrastajana, millaisista kvaliteetista on apua ajattelun matkalla, joka ei pääty koskaan:
Lukeneisuus. Kaikenlainen lukeminen kehittää tietojen ja taitojen hankkimista, jotka johtavat uusien filosofisten kysymysten esittämiseen. Kirjat, sanoma- ja aikakauslehdet, sarjakuvat sekä internetin artikkelit muokkaavat mieletämme ja kehittävät ajatteluamme. Avain sivistykseen, ihmisenä olemisen jalostetuimpaan ja jaloimpaan muotoon, tarjoillaan maailmankirjallisuudessa. Lukeminen kannattaa aina.
Uteliaisuus. Filosofia syntyi ihmettelystä, totesi jo Platon ja oli varmasti oikeassa. Ihminen on luonteeltaan utelias ja käyttää hämmästyttävän paljon aikaansa maailman ilmiöiden tutkimiseen. Uteliaisuuden säilyttäminen sekä itseään että ympäröivää maailmaa kohtaan on filosofian perusedelletyksiä. Kun menetämme uteliaisuuden ja kyvyn ihmetellä, olemme oikeastaan valmiita siirtymään syrjään tämän maailman näyttämöltä.
Kärsivällisyys. Hyvää ei synny hetkessä. Filosofiaa ei voi oppia elämäntapaoppaiden sivuilta tai tv:n saippuasarjoja katsomalla, vaikka ne voivat toimia tärkeinä innoittajina kysymysten esittämiseksi. Hyvä filosofia vaatii aikaa muhiakseen. Ajatusten kehitteleminen ja uuden tiedon omaksuminen uudeksi filosofiaksi vaatii ihmisen rajalliset henkiset resurssit tiedostaen aikaa. Oikotietä totuuteen ei ole, ellei sitten ole valmis luovuttamaan päätösvallan toisille.
Sosiaalisuus. Kuten edellä jo todettiin, filosofia ei synny tyhjiössä, vaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Kun yhdessä harrastamme filosofiaa, eli arkikielellä ”parannamme maailmaa”, syntyy keskusteluista ja vuorovaikutuksesta usein mieltä ilahduttavia, askarruttavia ja eteenpäin vieviä uusia kysymyksiä. Sokraattinen metodi, dialogi, on kaikenlaisen filosofisen toiminnan perustana. Tätä ihannetta olen pyrkinyt toteuttamaan Ikaalisten Puistofilosofia-viikolla, johon toivon sinunkin ystäviesi kanssa ottavan tulevaisuudessa osaa.
Rohkeus kyseenalaistaa. Kriittisyys. Sokrates tuomittiin kuolemaan sen johdosta, että oli nasevilla kysymyksillään kyseenalaistanut Ateenan yhteiskuntajärjestyksen. Filosofian harrastaminen on historian saatossa johtanut monen filosofin ongelmiin. Kun vallitsevia tapoja ja kulttuuria on kyseenalaistettu, totuuden puhujat on pyritty vaientamaan. Esimerkkejä löytyy runsaasti myös nykyajan maailmasta. Filosofian harrastaminen vaatii rohkeutta. Sen todelliset harrastajat eivät kumartele auktoriteettien edessä.
Nöyryys. Filosofian harrastamisessa vastaan tulee tavan takaa tilanteita, että havaitsee joutuneensa pohdintojensa kanssa umpikujaan tai ongelmaan ei tunnu löytyvän yhtä selkeää ratkaisuehdotusta. On siis hyväksyttävä, että huolimatta kaikista ponnisteluista, jotkut kysymykset jäävät ilmaan. Pettymyksiä filosofoinnissa, kuten elämässäkin, tulee vastaan. Niiden hyväksyminen ja kohtaaminen on keino erään filosofisen perusvireen saavuttamiseksi.
Itserefleksisyys ja kontemplointi. Omien mielipiteiden kyseenalaistaminen ja sen hyväksyminen, että on väärässä, ovat tärkeitä filosofian peruspalikoita. Vanha viisaus totuuden etsijöiden ihailusta ja totuuden löytäjien epäilemisestä pitää harvinaisen hyvin paikkaansa. Sokrateelta periytynyt viisaus itsensä tuntemisesta on eräs filosofin keskeinen ominaisuus. Aika ajoin on hyvä pysähtyä pohtimaan, miksi ajattelen tai toimin tällä tavalla, tai miltä minusta juuri nyt tuntuu.
Kaikki edellä mainitsemani kvaliteetit ovat luonteeltaan sellaisia, että niitä ei automaattisesti kenelläkään ole. Itsekin koen kehitttyväni niissä vähitellen. Toisissa nopeammin, toisissa hitaammin. Ihmisenä kasvaminen, filosofoiminen, jatkuu.
Kas, tässäpä oli lyhyt johdatus kysymykseen, mitä filosofia on. Toivottavasti sait selvyyden siitä, miten itse ajattelen filosofiasta ja miten olen sen itselleni osaksi elämäntapaani ottanut. Toivottavasti sait myös itsellesi joitakin työkaluja filosofian ymmärtämiseksi.
Varmasti moni asia jäi mieltäsi painamaan ja osa saattoi äkkiseltään luettuna tuntua aikamoiselta mambojambolta, suoranaiselta jaarittelulta. Älä huolehdi, sellaisen syytöksen otan ilomielin vastaan. Ja, usko tai älä, sellainen kuuluu joskus filosofiaan. Miksi? Lupaan, että jossain vaiheessa viimeistään ymmärrät.
Toiseen esittämääsi tehtävään, keksi joku filosofinen kysymys, olen jo saattanut vastata, joten sen esittäminen ei välttämättä olisi enää mielekästä. Mutta, esitänpä tässä kuitenkin sellaisen ja toivon sinun vastaavan siihen mahdollisimman pian: Mikä olisi itsellesi mieluisin päivä käydä yhdessä pizzalla? Miksi juuri tuo kyseinen päivä? Mitä ottaisit pizzan täytteiksi? Entä, miksi valitsisit juuri nuo kyseiset täytteet?
Filosofista vastaustasi odotellen
Antti
***
Oheinen viesti kirjoitettu vastaukseksi Twitterissä saamaani yksityisviestiin, nuorelle ja itselleni erityisen rakkaalle filosofinalulle, jolle toivon iloa, onnea ja menestystä seikkailurikkaalla taipaleella ajattelemisen ja elämisen parissa.
Sinisten ajatusten hautausmaa 