Pieni täytekirjoitus

Sata-Häme Soin tekniikan palaveri aurinkoisessa Festivaalipuistossa purkuviikolla. Kuva: Tiina Korpinen.

Sinisten ajatusten hautausmaan blogin pitkäaikainen lukija huokaisi syvään ja nojautui taaksepäin tuolissaan. Edessään kirjoituspöydällä hänellä oli avonainen läppäri, jolla hän oli surffaillut netissä hetkeä aikaisemmin.
– Ei mitään, hän totesi itsekseen. – Sinisten ajatusten hautausmaalla ei ole ollut uutta blogikirjoitusta yli kahteen kuukauteen.
– Siihen on varmasti syynsä, sanoi hänen vieressään istuva, niin ikään omalla tietokoneellaan netissä surffaava puoliso. – Muistutan, että kirjoittajalla oli varsin kiireinen kesä.
– Kuinka niin, blogin pitkäaikainen lukija kysyi, kääntäen kasvonsa puolisonsa suuntaan. Se oli hänelle merkki siitä, että nyt kannattaisi valita sanansa huolella.
– No, ensinnäkin Ikaalisissa vietettiin Sata-Häme Soi –festivaalia, hän aloitti. – Olet varmaan huomannut, että blogin kirjoittaja melkeinpä poikkeuksetta osallistuu sen toteuttamiseen vuosittain.
– Tuo on kyllä totta, totesi blogin pitkäaikainen lukija. – Mutta, aikaisempina vuosina hän on kaikesta huolimatta kirjoittanut ainakin yhden artikkelin poikkeuksetta joka kuukausi, oli Sata-Häme Soi kuinka pahasti työn alla tai ei.
– Annahan, kun jatkan, virkkoi puoliso, sillä hän oli saanut aloitteen käsiinsä, eikä aikonut menettää tätä väittelyä, sillä sellainen siitä hänen mielestään oli kehkeytymässä. – Heti Sata-Häme Soin jälkeen oli vuorossa blogin pitäjän oma festivaali, Puistofilosofia-viikko. Sekin varmasti työllisti häntä aivan yhtä lailla.
– Viimeisin blogikirjoitus koski nimenomaan järjestyksessä yhdeksännen Puistofilosofia-viikon ohjelmaa, huudahti blogin pitkäaikainen lukija. – Se saatiin näemme nettiin vasta reilua viikkoa ennen festivaalin alkua. Kuinkahan siinä mahtoi käydä? Mahtoiko olla täydellinen floppi, kun meni ohjelmankin julkaisu noin myöhäiseksi? Hänen kasvoilleen levisi kiihtymyksestä ja uteliaisuudesta kielivä punerrus.

Juhlatalo Rahkolan pihalla IX Puistofilosofia-viikon perjantai-iltana. Kuva: Jussi Autio.

– Olen varma, että hän tulee kirjoittamaan siitä, totesi puoliso asiaa hetkisen aprikoituaan. – Hän on aina julkaissut kiitos-viestin kaikille osallistujille. Miksi hän nyt jättäisi sen tekemättä, oli festivaalin käynyt kuinka hyvänsä?
– Mutta, miksi hän ei ole tehnyt sitä, blogin pitkäaikainen lukija tivasi. – Puistofilosofia-viikosta on jo kaksi kuukautta, kesä on ohi ja syksykin jo pitkällä.
– Ehkä hänellä on ollut muita kiireitä.
– Mitä muka?
– No, ensinnäkin, kai hän vietti edes vähän kesälomaa? Luulisi kesän parhaitten lomakuukausien mennessä työskentelyn merkeissä, kaipaavansa sen jälkeen edes vähän lepoa ja rauhaa. Hän todennäköisesti matkusti pois Ikaalisista, olihan hän viettänyt käytännössä koko kesän siellä.
– Minne luulet hänen matkanneen?
– Jos Twitteriin on uskominen, niin ainakin Helsinkiin ropettamaan ystävien kanssa ja sitten Keski-Suomeen, synnyinseudulleen Sumiaisten Syvälahteen, uusia riihenovia nikkaroimaan.
– Seuraatko sinä häntä Twitterissä, tivasi blogin pitkäaikainen lukija.
Puoliso ei antanut edellisen häiritä itseään, vaan jatkoi nopeasti. – Lisäksi hän vieraili Puistofilosofia-viikolla alustaneen kirjailija Jarkko Tontin uusimman romaanin, Perintö, kirjajulkkareissa.
– Mistä sen tiedät?
– Olin itsekin siellä. Todella hyvät kemut. Jazz-bändi soitti, mukavaa dialogia ja verrattomia vieraita.
– Et ole sanonut minulle mitään. Siis, mitä kaikkea olet oikein jättänytkään minulle kertomatta, puuskahti blogin pitkäaikainen lukija pettyneenä. Äänessä ei ollut enää tivaavaa kireyttä, pikemminkin loukattua ylpeyttä.
– Niin, ehkä meidän pitäisi viettää aikaa hieman enemmän keskenämme, eikä esimerkiksi netissä, puoliso totesi, osoittaen kädellään edessä olevaa avointa näyttöä.

Erinomaisia kirjoja kuluneelta kesältä. Vasemmalla Panu Pihkalan Päin helvettiä?, keskellä Jarkko Tontin Perintö ja oikealla Sami Syrjämäen (toim.) Vapaus. Kuva: Blogin kirjoittaja.

Blogin pitkäaikainen lukija oli vaiti, pohtien puolisonsa sanoja. Tämä puolestaan päätteli, että hiljaisuus oli hyvä merkki, oli seuraavaksi luvassa millainen purkaus tahansa.
– Siispä, on oletettavissa, että Sinisten ajatusten hautausmaalle on piakkoin tulossa kiitoskirjoitus kesän Puistofilosofia-viikosta ja pohdiskelua Jarkko Tontin uudesta romaanista. Mitä muuta oletat sieltä olevan tulossa? Yllättäen blogin pitkäaikaisen lukijan ääni oli rauhallinen.
Puoliso mietti kysymystä hetken ja virkkoi sitten. – Viime aikoina blogin kirjoittaja on kovasti viljellyt käsitettä ilmastoahdistus, niin yleisissä puheissaan kuin Twitterissä.
– Aihe on hänen suustaan kyllä erittäin tuttu, suorastaan kulunut, puuskahti blogin pitkäaikainen lukija. – Maailman pelastaminen ja ilmastonmuutoksesta vaahtoaminen tuntuvat olevan hänellä verissä.
– Luulen, että se liittyy jotenkin tutkija Panu Pihkalaan, totesi puoliso. – Myös hän vieraili Puistofilosofia-viikolla. Ja sitten on tietysti Sami Syrjämäen toimittama filosofinen artikkelikokoelma Vapaus. Syrjämäkikin vieraili Ikaalissa. Huomasin, että kyseinen kirja oli mainittu Twitterissä. Blogin kirjoittaja tarttui siihen heti ensimmäisenä, kun pääsi viettämään lomaa.
– Oletat siis, että luvassa on ainakin kesän Puistofilosofia-viikon alustajien teoksien arvioita?
– Näin oletan. Ja sitten tietenkin on luvassa jotain muuta. En usko, että hän pelkästään kirjoista aikoo kirjoitella.
– Mutta, miksi hän ei ole julkaissut niitä vielä? Tekisi jo mieli päästä lukemaan uusia artikkeleita, totesi blogin pitkäaikainen lukija, ja hänen äänestään oli kuultavissa kärsimättömyys.
– Syksy on jo pitkällä, lämpötila laskenut, totesi puoliso rauhoittelevaan sävyyn. – Arkityöt ovat alkaneet, hän on jo varmasti palannut päätteen äärelle. Lisäksi uskon, että näiden reilun parin kuukauden aikana hän on jo kirjoittanut useampia luonnoksia. Ja parempi, että hioo tekstejään huolella, sen sijaan, että julkaisisi blogissaan kaiken maailman täytekirjoituksia, epämääräisiä lyhyitä tarinoita. Ei sellaisia kukaan jaksaisi lukea.

Blogin pitkäaikainen lukija oli edelliseen vastaukseen erityisen tyytyväinen. Hän sulki läppärinsä kannen, teki samoin puolisonsa koneelle, tarttui tätä hellästi, mutta määrätietoiseti kädestä ja johdatti makuuhuoneen suuntaan. Uusia kirjoituksia odotellessa ennätti vallan hyvin parantamaan onnistuneen parisuhteen edellyttämää henkistä ja fyysistä yhteyttä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s