Eero Ojanen: Suomessa kummittelee. Selittämättömiä ilmiöitä ja kummallisia kokemuksia. Minerva 2018. 242 s.
Arvio: 3 / 5 tähteä
Sumiaisten kunnan (nyk. Äänekoski) Syvälahden kylässä vaikutti 1930-luvun alussa vanha seppä, joka kyläläisten viljelemien tarinoiden mukaan harrasti noituutta. Sepän huhuttiin omistavan mustan raamatun, ja hänen luokseen uskottiin ihmisen suuntaavan kulkunsa vaivojaan näyttääkseen, tai saadakseen apua elämänsä ongelmiin loitsujen muodossa.
Kun seppä sitten kuoli, hautajaisväki lähti saattamaan arkkuun asetettua vainajaa kirkonkylän kalmistoon laskettavaksi. Saattoväen reittinä kulkeva maantie vei aivan allekirjoittaneen isoäidin synnyinkodin edestä, keittiön ikkunan alta. Sattui, että kiertävä räätäli oli juuri tuolloin talossa kyläilemässä, ja työskenteli parasta aikaa keittiössä, kun sepän arkkua kuljetettiin ikkunan ohitse.
Räätäliä arkku ja sitä seuranneen saattoväen käynti eivät miellyttäneet. Kun arkku ohitti ikkunan, menetti miesparka hermonsa ja parahti: Siinä kulki kaksi paholaista arkun molemmin puolin! Isoäiti, tuolloin alle kymmenen-vuotias, oli tietenkin heti rynnännyt ikkunan ääreen, todistaakseen siivekkäiden paholaisten läsnäolon, vain pettyäkseen, kun mitään erityistä ei ulkona ollut näkynyt.
Räätälin voimakas reaktio jäi kuitenkin unohtumattomasti pikkutytön mieleen, että hän muisti tapauksen edelleen elävästi, allekirjoittaneen sitä häneltä hiljattain tiedusteltuaan, vaikka tapauksesta oli kulunut aikaa yli 80 vuotta.
Maailmassa tapahtuu kummia asioita. Jos jätetään epistemologiset pohdiskelut tiedon mahdollisuudesta, sekä metafyysiset spekulaatiot maailman todellisesta luonteesta hetkeksi syrjään, ja keskitytään ihmisten henkilökohtaisiin, subjektiivisiin, kokemuksiin, tuntuu arkielämämme sisältävän hämmästyttävän määrän ilmiöitä, joita paremman tiedon puutteessa voi hyvin nimittää kummallisiksi.
Ihmiset näkevät enneunia, kokevat aavistuksia tai enteitä, eli etiäisiä, jotka sitten myöhemmin tulkitsevat toteutuneen; he näkevät kummituksia, usein itselleen läheisiä henkilöitä, tai kokevat kuolemanrajakokemuksia, joissa tuntuvat irtautuvan ruumiistaan ja siirtyvän kohti tunnelin päässä siintävää valoa, riemun, rakkauden ja kauneuden puutarhaan; vaaran tai huolen uhatessa enkelit saattavat levittää siipensä, joko pelastaen varmalta kuolemalta tai sitten ilmestyen ja tarjoten lohdutustaan suurten elämänmyllerrysten keskellä.
Yhteistä kaikille edellä mainituille selittämättömille ilmiö-tyypeille on niiden kertojien vakaa käsitys kokemuksensa aitoudesta. Sosiaaliluokka ei tunnu olevan esteenä, ei liioin ikä. Mielenkiintoiseksi ilmiöt tekee myös niiden yleisyys: Tutkimuskirjallisuutta ja haastatteluaineistoja suomalaisten kokemista oudoista ilmiöistä löytyy valtavasti.
Tällaisia johtopäätöksiä tekee filosofi Eero Ojanen (s. 1954), jonka teos Suomessa kummittelee. Selittämättömiä ilmiöitä ja kummallisia kokemuksia, esittelee tuoreimpia Suomessa muistiin merkittyjä tapauksia, 1970-luvulta näihin päiviin saakka. Ajallisesti kirjassa esitetyistä tarinoista osa on vanhempia, 1900-luvun alusta. Mukaan mahtuu selittämättömiä kertomuksia myös sotavuosilta. Edellä mainittu kertomus paholaisten hautajaissaatosta ei kuulu käsiteltävän teoksen tarinoihin, mutta vastaavanlaisia kertomuksia kirjasta kyllä löytyy.
Suomessa kummittelee on rinnakkaisteos ja jatkoa Ojasen pari vuotta sitten julkaisemalle Suurelle suomalaiselle kummituskirjalle (Minerva 2016), joka esitteli vastaavanlaisia kummitustarinoita Suomen varhaisemmista vaiheista aina 1800-luvun lopulle. Suomalaisten kummitustarinoiden ja outojen kokemusten historialliset vaihtelut ovat nähtävissä uusimmassa kirjassa: Nykyisin kalmistot, tienristeykset ja muut erilaiset kummituspaikat ovat kadonneet, paholaiset ja muut negatiiviset olennot ovat nekin poistuneet. Kohdattavat henkiolennot tuntuvat olevan ainakin suomalaisessa kummitusperinteessä puhtaasti positiivisia ilmestyksiä.
Vaikka perinteisen, luterilaisen uskonnon merkitys on vähentynyt, henkisyyden kokemisen tarve ei ole lakannut. Uudet uskonnollisuuden suunnat ovat tulleet mukaan. Niiden merkitys nykyajan yliluonnollisten ilmiöiden ymmärtämisessä ja selittämisessä on ihmisille olennaista, kuten esimerkiksi kirjassa esitellyt tuoreet enkelitarinat osoittavat.
Filosofina Ojanen on ottanut etäisyyttä yliopistojen akateemiseen maailmaan. Hänen viime vuosien kirjallinen tuotantonsa on painottunut suomalaiseen mystiikkaan ja mytologiaan, joiden jatkoksi kummitustarinat sopivat hyvin. Suomessa on pitkän tauon jälkeen virinnyt uudelleen kiinnostus yliluonnolliseksi koettavia ilmiöitä kohtaan. Viime vuosina aiheesta on tehty runsaasti akateemista tutkimusta. Erityisen mielenkiintoisia ovat olleet muun muassa Suomen Akatemian monivuotinen, professori Marja-Liisa Honkasalon johtama tutkimus, ja siitä virinnyt teos Mielen rajoilla (SKS 2017), Jeena Ranckenin tuoreesta väitöksestä julkaistu Yliluonnollinen kokemus (Vastapaino 2017) sekä kuolemanrajakokemuksia käsitellyt Leo Näreahon Kuoleman rajalla (Kirjapaja 2015).
Teoksessaan Ojanen käsittelee muun muassa yllä mainittuja teoksia. Merkille pantavaa on nykytutkimuksessa ollut ilmiön perimmäisen syyn selittämisen jättäminen taka-alalle. Tilalle ovat nousseet kokijoiden omat kokemukset ja niiden tallentaminen. Ojanen noudattaa omissa teoksissaan tätä käsittelytapaa.
Puistofilosofia-tapahtumalla oli ilo saada Ojanen vieraakseen viime kesän IX Puistofilosofia-viikolle Ikaalisiin. Lauantai-iltana päättyneen ajattelun ja dialogin minifestivaalin päätökseksi Bar No Namessa keskusteltiin innostuneesti paitsi kirjassa esiteteyistä suomalaisista kummitustarinoista, myös yleisön omista tapauksista. Nähtävästi vapaa ja ihmisiä kunnioittava esittelytapa rohkaisi yleisöä avautumaan omista kokemuksistaan. Baarissa suoritetussa nopeassa gallupissa yli puolella tuntui olleen kummia kokemuksia.
Miten sitten suhtautua outoihin ilmiöihin? Filosofina Ojanen itse kannattaa mahdollisimman vapaata ja ennakkoluulotonta lähestymistapaa. Hänen mielestään yliluonnollisiksi koettujen ilmiöiden selittäminen esimerkiksi erehdyksiksi tai aivojen synnyttämiksi harhanäyiksi, kaventaa ilmiöiden käsittelyn tutkimista, ilmiöiden, jotka tuntuvat olevan universaaleja, varsin yleisesti tapahtuvia. Kynnys ilmiöiden käsittelyyn on kuitenkin ilmeinen. Siksi Ojanen on itsekin valmis puhumaan mieluummin ”kummista kokemuksista”, herkästi tunnelatausta synnyttävän ”yliluonnollisen” sijaan.
Jatkopohdiskelulle on siis tilausta. Alustuksessaan Ojanen antoi viitteitä siitä, että aikoo mahdollisesti palata aihepiirin pariin, nyt kun materiaalia on kertynyt. Jotain saattaa olla siis tuloillaan. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan.
Suomessa kummittelee, yhdessä edellä julkaistun Suuren suomalaisen kummituskirjan kanssa sopii hyväksi johdatukseksi, käsikirjaksi, kotimaisten tapausten äärelle. Rikkaan ja selektoidun materiaalinsa lisäksi se tarjoaa hyvän lähdeluettelon kotimaisista tutkimuksista, sekä käytetyistä lähteistä, muodostaen pohjan aihepiiriiin tutustuvalle.
Sinisten ajatusten hautausmaa 