Kultaisten metallibikinien prinsessan viimeiset muistelut

Carrie Fisher: The Princess Diarist. A sort of memoir. Bantam Press 2016. 257 s.

Arvio: 2 / 5 tähteä

Tämä artikkeli alkaa henkilökohtaisella tunnustuksella. Kuten blogin lukijoille on varmasti käynyt ilmi, on allekirjoittanut pitkän linjan Tähtien sota -elokuvien (Star Wars) fani. Jo 1980-luvun alusta alkanut fanitus on määrittänyt tavalla tai toisella elämän kaarta: Lapsena ja teininä elokuvasarjaan mustavalkoisella intohimolla suhtautuneena, ja myöhemmin, ”kypsänä aikuisena”, sen lumomaailmaan aika ajoin palanneena.

Vuonna 1976 syntyneenä, ja ohjaaja George Lucaksen (s. 1944) elokuva-sarjan ihmemaailmaan sen ensimmäiseksi valmistuneen trilogian (1977 – 1983) aikana kasvaneena, ei liene yllätys, että myös ensimmäinen ihastuminen ruudulla näkyvään naiseen on tapahtunut juuri Tähtien sodan yhteydessä. Ja kun alkuperäisessä trilogiassa ei juuri naisrooleja näkynyt, ei liene yllätys sekään, keneen nämä orastavan seksuaalisuuden tunteet oikein suuntautuivat.

Kuten miljoonat kaltaiseni, saman ikäiset miehet (ja naiset) ympäri maailmaa, jaan ”ensirakkauden” kokemuksen näyttelijä Carrie Fisheriin (1956 – 2016), paremmin roolityöstään Leia Organana tunnettuun alderaanilaiseen prinsessaan. Vaikka ihastumisen ensihetki onkin jäänyt hämärän peittoon, montaa minuuttia ei liene kulunut ensikohtauksesta, jossa hiusdonitsein ja erittäin märällä huulipunalla varustettu kapinajohtaja kurkistaa määrätietoisen ylevästi kulman takaa, sädease viehkeästi valmiusasennossa, häntä etsivien keisarikunnan iskujoukkoja tarkkaillen.

Prinsessa Leia (Carrie Fisher) Tähtien sodan avauskohtauksessaan. Kuva: Kuvakaappaus elokuvasta. Lucasfilm / Disney.

Ja kun Jedin Paluu, saagan kuudes osa, ilmestyi vuonna 1983, saivat kaltaiseni nörttipojat todellisen fantasiapläjäyksen: Intergalaktisen gansterin, jättiläismaista sammakkoa muistuttavan Hutt Jabban orjatanssijattarena nähtiin kultaisiin metallibikineihin sunnustautunut Fisher. Tieteiselokuvien ehkä kuuluisin (kuumin?) pinup -kohtaus oli syntynyt.

Carrie Frances Fisherin elämä oli kuin suoraan unelmien kaupungin kuninkaallisesta käsikirjoituksesta. Laulaja Eddie Fisherin (1928 – 2010)  ja näyttelijä Debbie Reynoldsin (1932 – 2016) tyttärenä Fisher todisti lapsuutta hollywoodilaisessa julkkisperheessä, sen dramaattisine vaiheineen. Isä jätti perheensä näyttelijä Elizabeth Taylorin (1932 – 2011) vuoksi, Carrien ollessa vasta kaksivuotias. Hän seurasi äitiään näyttelijänä, esiintyen aluksi muun muassa tämän musikaalikiertueilla. Esikoisrooli valkokankaalla oli teini-ikäisen vampin, Lorna Karpfin rooli komediassa Shampoo vuonna 1975, mutta kaksi vuotta myöhemmin valmistunut Tähtien Sota räjäytti pankin.

Tähtien sodasta muodostui siksi voimakas populaarikulttuurillinen ilmiö, ettei Fisher kyennyt koskaan irrottautumaan prinsessa Leian maineestaan. Vuosien saatossa häntä nähtiin kirjavissa elokuvarooleissa, usein sivuosissa, mutta pääasiallisesti hänet muistetaan Hollywoodin palvottuna ikonina, sekä kirjoittamistaan kirjoista, joissa hän ruoti sekä henkilökohtaisesti, että fiktion voimin, unelmakaupungin pimeää puolta: Raunioituneita ihmiskohtaloita, ongelmallisia äiti-tytär -suhteita, päihteitä ja lääkeriippuvuuksia, sekä yleistä hyväksikäyttöä. Kirjoista eräs, Postcards from the Edge (1987) kääntyi sittemmin Mike Nicholsin (1931 – 2014) ohjaamaksi elokuvaksi Terveisiä unelmien reunalta (1990).

Hutt Jabban hehkeä tanssijatar Jedin paluussa (1983). Kuva: Lucasfilm / Bustle.com.

Fisherin räiskyvä persoonallisuus yhdistettynä diagnosoituun kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, pitkäaikaiseen huumeiden käyttöön sekä mielenkiintoisiin miessuhteisiin pitivät hänet otsikoissa, myyden kirjoja ja lehtiä. Pitkä seurustelusuhde ja vuoden kestänyt avioliitto muusikko Paul Simonin (s. 1941) kanssa muistetaan, ja ennättipä hän vaihtaa pikaiset kihlat näyttelijä Dan Aykroydin (s. 1952) kanssa. Hollywoodin sisäpiiriin ulottuneet hyvät kontaktit ja lahjakkuus kirjoittamisessa johtivat myöhemmin siihen, että Fisher toimi elokuvakäsikirjoitusten tarkastajana, ns. ”script doctorina”, kantautuneiden tietojen pohjalta varsin menestyksellisesti.

Räväkällä yksityiselämällä ja prinsessa Leian hahmolla oli myös yllättävä, positiivinen seuraus: Vuosikymmenien saatossa näyttelijästä ja roolihahmosta kasvoi feministinen roolimalli. Fisheriä ihailtiin itsenäisenä oman tiensä kulkijana, Hollywoodin kapinallisena, ja prinsessa Leia koettiin tasavertaisena toimijana aikakauden tieteiselokuvien varsin maskuliinisessa kuvastossa. Vaikutus elokuvasarjan faneihin lukeutuneisiin tyttöihin ja nuoriin naisiin on ollut merkittävä.

Joulukuun 2019 lopulla tuli kuluneeksi kolme vuotta Carrie Fisherin kuolemasta. Samoihin aikoihin myös Tähtien sota -saaga tuli yhdeksännessä osassaan, The Rise of Skywalker, päätökseensä, ja Fisher nähtiin viimeistä kertaa valkokankaalla roolissa, joka oli tehnyt hänestä legendan. Oli siis paikallaan tarttua tilaisuuden tarjoutuessa näyttelijän viimeiseksi jääneeseen kirjalliseen tuotokseen.

Harrison Ford ja Carrie Fisher Star Wars Holiday Specialin kuvauksissa 1978. Kuva: Kirjan kuvitusta. AP Photo / George Brich.

The Princess Diarist ilmestyi vuoden 2016 syksyllä, The Force Awakens -elokuvan vanavedessä ja aiheutti julkaisuhetkellään pienimutoisen kohun. Ensimmäisen Tähtien Sota -elokuvan kuvauksien aikaisiin päiväkirjoihin ja muistikuviin pohjautunut ”muistelo” paljasti Fisherillä olleen romanssin vastanäyttelijänsä Harrison Fordin (s. 1942) kanssa. Fanien näkökulmasta asian teki tietysti merkitykselliseksi se, että elokuvasarjassa Fordin näyttelemä salakuljettaja Han Solo rakastuu prinsessa Leiaan. Hollywoodin maineikkaimpiin kuuluvan näyttelijän status piti huolen, ettei tieto rajoittunut pelkästään Tähtien sodan ihailijoihin.

Vaikka kirjan kansiteksti lupaa kurkistuksia ensimmäisen Tähtien Sota -elokuvan kulissien taakse, Fisher sivuuttaa ne heti alussa, todeten lukemattomissa haastatteluissa ja aikaisemmissa kirjoissaan käsitelleensä elokuvan kuvauksiin liittyneitä yksityiskohtia. Se sentään käy ilmi, että johtuen kuuluisien hiusdonitsien tarvitsemasta ajasta, Fisher istui kuvausten aikana kaksi tuntia päivässä kampaajan tuolilla.

Kuvausten sijaan keskitytään alunperin George Lucasin syntymäpäiväkutsuilta alkunsa saaneeseen, ”kolme kuukautta kestäneeseen yhden illan juttuun” Harrison Fordin kanssa. Siitä Fisherillä on kaikesta huolimatta todella vähän konkreettista kerrottavaa. Sivuja käytetään lähinnä suhteeseen liittyneiden motiivien ja tuntemusten analysointiin. Niiden pohjalta lukijalle selviää, että kyseessä oli kahden Englannissa elokuvaa kuvaamassa olevan, yksinäisyyttä potevan ja vieraassa ympäristössä seikkailua etsineen ihmisen ratkaisu.

Harrastetusta seksistä Fisher ei suorapuheisuudestaan huolimatta sano mitään, vaikka toisaalta myöntääkin sen olleen ”Carrisonin” kanssa upeaa. Yksityisyys ihmisalueen intiimeimmällä alueella sallittakoon. Luke Skywalkeria esittänyt näyttelijä Mark Hamill (s. 1951) mainitaan sivulauseessa näyttelijän kiinnostuksen kohteeksi. Ehkä kaikki olisi mennyt toisin, ellei aloitetta Fisherin petikaveriksi olisi tehnyt ensin Ford.

On kirjassa mielenkiintoisiakin elementtejä. Ensinnäkin, Fisher on etsinyt (omien sanojensa mukaan vasta äskettäin löytänyt) Tähtien Sodan kuvausten aikaiset päiväkirjansa, joita onkin kirjaan lainattu yli 60 sivua. Ne pitävät sisällään runoja, aforistisia huomioita elämästä ja todellisuudesta, sekä nuoren naisen naiivistisia, välillä ahdistaviakin, tuntemusten käsittelyjä, yrityksiä itsensä hyväksymiseksi, sekä sänkyyn päätyneen vastanäyttelijän herättämien tunteiden analyysia.

Toiseksi, Fisher on eloisa kirjoittaja, jonka persoonallisuus elää vahvana kirjan sivuilla. Suorapuheisuudestaan tunnettu näyttelijä äityy parhaimmillaan verrattomaan sanalliseen ilotulitteluun. Sen yhteydessä hän tuo esiin ajatuksiaan muun muassa tämän artikkelin alussa mainitusta prinsessa Leian hiusdonitseista, märästä huulipunasta ja kultaisista metallibikineistä. Ei liene yllätys, ettei näyttelijä niihin koskaan lämmennyt, vaikka suhtautuminen on kirjassa paikoitellen ironinen, jopa huumorintajuinen.

Entäpä sitten kokemukset fanien ensirakastumisesta juuri häneen? Tähän kysymykseen tämänkin kirjoittanut halusi kuulla vastauksen. Reaktio on kahtiajakautunut: Ajatus teinifantasioiden kohteena olemisesta nostattaa Fisherissä hämmennystä, mutta hän kertoo vuosien saatossa tottuneensa asiaan, jopa hyväksyneensä roolinsa. Prostituutiosta hän ei sentään puhu, mutta eräänlaisesta paljastamisesta, strippaamisesta ja sylitanssista fanikunnan kanssa, on kuitenkin kysymys. Sitä todistaa kirjassa esitetty pitkä ja polveileva selostus vuosien saatossa faneille järjestetyistä nimenkirjoitustilaisuuksista, ja niistä kummunneista tuntemuksista.

Kaikesta huolimatta kokonaisuus jää pahasti puolitiehen. Kirja on tehty Harrison Fordin kanssa vietetyn kolmikuukautisen suhteen paljastamiseksi. Sen viereen on ympätty muutama muu näkökulma aiheeseen. Jälkikäteen arvioituna lopputulos harmittaa, sillä Carrie Fisher olisi ansainnut fanin mielestä huomattavasti paremman jälkikirjoituksen. Sen aika, kuten näyttelijän uraa avaavan täydellisen elämäkerran, on toivottavasti jo lähitulevaisuudessa. Sellaisen huomionosoituksen kaikkien fanien yhteinen prinsessa, ”meidän prinsessamme”, ehdottomasti ansaitsee.

Carrie Fisherille osoitettu tribuutti Star Warsin YouTube -sivuilla. Klikkaa kuvaa katsellaksesi lyhyt video.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s