Herrasmiesseikkailijat valtamerten syvyyksissä

Jules Verne: Sukelluslaivalla maapallon ympäri (20.000 Lieues Sous Les Mers, 1869). WSOY 1957 (3. painos 1964). 320 s.

Arvio: 4 / 5 tähteä

Kuutisen vuotta sitten tämän kirjoittanut pohdiskeli blogin ensimmäisten artikkelien yhteydessä Jules Vernen (1828 – 1905) klassikkoteosta Höyrytalo. Se oli paluu lapsuuden suosikkikirjojen maailmaan, olkoonkin, ettei Höyrytalo kuulunut niihin teoksiin, joita oli kirjailijan laajasta tuotannosta aikaisemmin lukenut.

Paluu Vernen mielikuvituksellisten tarinoiden maailmaan jäi edellä mainittuun teokseen. Höyryvoimalla toimivalla mekaanisella elefantilla halki Intian toteutettu herrasmiesten seikkailu ei jaksanut kantaa, vaikka se toi esiin Vernen kyvyt mielikuvituksellisten keksintöjen ja viimeisimpään tieteelliseen tietoon (1860-luku) pohjautuvan maailmankuvan esittelijänä. Viimeksi mainittu saattoi olla samalla teoksen ehkä puuduttavin osuus, Vernellä kun on tapana pitkissä dialogeissa antaa sankareittensa kuvailla yksityiskohtaisen luettelomaisesti, mitä kaikkea heidän fantastisen matkansa aikana – on kyse sitten matkasta maan keskipisteen, kuuhun tai maapallon ympäri 80 päivässä – on juuri sillä hetkellä ilmestynyt.

Uusi mahdollisuus aukeni äskettäin, kun hyvä ystävä Viljo Mannerjoki (s. 1986) lahjoitti kokonaisen sikermän Vernen kirjoja, varastojaan tyhjentäessään. Siksipä päätin uudistaa yrityksen ja aloittaa tutustumisen tällä kertaa varman päältä, todennäköisesti kirjailijan tunnetuimman teoksen, Sukelluslaivalla maapallon ympäri, parissa.

Nyt odotukset eivät pettäneet. Luvassa oli riemukas paluu lapsuuden sankareiden maailmaan. Kertomus sukellusvene Nautiluksen miehistöstä ja heidän seikkailuistaan maailman ympäri on todennäköisesti Vernen teoksista paras, joka reilun 160 vuoden aikana on ilmestynyt lukuisina käännöksinä ja elokuva- ja tv-sovituksina, valloittaen lukijoiden ja katsojien mielikuvituksen. WSOY:n julkaistaessa kääntäjä Martta Tynnin (1910 – 1989) hieman lyhennetyn suomennoksen vuonna 1957, oli Vernen kenties kuuluisin ihailija, elokuvamoguli Walt Disney (1901 – 1966), saanut äskettäin julkaistuksi huippusuosituksi kohonneen romaanin filmatisoinnin (1954).

Kun kansainvälinen yhteisö saa vuonna 1866 raportteja maailman eri merillä laivojen kohtaamasta mystisestä merihirviöstä, käynnistyy tapahtumaketju, joka johtaa meribiologiaan erikoistuneen ranskalaisen professori Pierre Aronnaxin uskollisen flaamilaispalvelija Conseilin (Neuvokas) kanssa fregatti Abraham Lincolnille, tutkimusmatkalle etsimään outoa otusta. Laivalle he tutustuvat kanadalaiseen harpuunamestari Ned Landiin, josta tulee sittemmin ystävyyden ja lujan toveruuden valoille vannovan seurueen jäsen.

Abraham Lincolnin viimein kohdatessa merten syvyyksien pedon, joutuu kolmikko haaksirikkoisiksi valtameren armoille. Sieltä heidät pelastaa merihirviöstä sukellusveneeksi paljastuva Nautilus, jonka miehistö kapteeni Nemon johdolla vie kolmikon seikkailuihin maapallon ympäri, valtamerten ennen näkemättömiin syvyyksiin.

Herrasmiehet aterioimassa Nautiluksen salongissa. Vasemmalla kapteeni Nemo (James Mason), Ned Land (Kirk Douglas), Conseil (Peter Lorre) ja professori Aronnax (Paul Lukas). Kuva: Kuvakaappaus Disneyn filmatisoinnista vuodelta 1954.

Seikkailuja riittää. Japanin rannikolta alkunsa saanut voyage johdattaa Nautiluksen Uuden-Guinean ja Intian Valtameren kautta Punaiselle Merelle, Välimerelle, Atlantille, Antarktiselle sekä Kap Hornille ja Hyväntoivonniemelle. Valtamerten syvyyksissä laskeudutaan maailman syvimpiin kohtiin, harrastetaan metsästystä meren pohjassa, taistellaan haikaloja ja jättiläismustekaloja vastaan, ja koetaan muitakin eksoottisia seikkailuja.

Kaiken keskiössä on kuitenkin salaperäinen kapteeni Nemo (ei kukaan), jonka motiiveja Aronnax kumppaneineen yrittää selvittää. Miksi tämä jaloksi ja oikeudenmukaiseksi osoittautuva herrasmies on ryhtynyt yksityiseen taisteluun epäoikeudenmukaiseksi kokemaansa maailmaa vastaan? Miksi hän on kääntänyt selkänsä sivilisaatiolle, eikä suostu enää nousemaan maihin? Miksi hän viihtyy pitkiä aikoja itsekseen, tai soittelee Nautiluksen upeassa salongissa kaihoisia ja surumielisiä säveliä komeilla uruillaan? Minkä maalainen hän oikein on, entä mikä on se omituinen kieli, jota hän ja hänen miehistönsä puhuvat?

Ennen kohtalokkaaksi osoittautuvaa loppuhuipennusta Jäämeren arktisissa olosuhteissa, tarjolla on vain spekulaatioita ja heikkoja vihjeitä, ja, löytyykö edellä mainittuihin kysymyksiin sittenkään lopullisia vastauksia?

Mikä tekee Sukelluslaivalla maapallon ympäri sitten edelleen ajankohtaisen ja nautittavan romaanin? Jo pelkästään julkaisuvuosi 1869 on merkittävä. Tieteiskirjallisuuden ystäville Verne on näyttäytynyt alan varhaisena pioneerina, vaikka kiistaa onkin käyty siitä, kuinka ratkaiseva merkitys juuri hänellä on ollut genren syntyyn, sankarin viittaa kun on ansaitusti tarjottu esimerkiksi edeltäjä Mary Shelleylle (1797 – 1851) Frankensteinistaan (1818) ja seuraajalleen H.G. Wellsille (1866 – 1946) Maailmojen sodasta (1898).

Varmuudella hän on kuitenkin merkittävä tieteiskirjallisuuden kehittäjä, joka ensimmäisten joukossa sekoitti fiktiota ja faktaa, kiehtovia mielikuvituksen tuotteita ja viimeisintä tieteellistä tietoa, toisiinsa tavalla, joka on sittemmin saanut runsaasti seuraajia. Sukelluslaivalla maapallon ympäri -teoksessa nämä kaksi elementtiä lyövät yhteen erinomaisesti. Katsotaanpa jo pelkästään sukellusvene Nautiluksen teknistä kuvausta, jota Verne esittelee lukijoilleen yksityiskohtaisesti. Sukellusveneestä löytyvät kaikki sittemmin vedenalaisiin aluksiin liittyvät perusperiaatteet, kuten painolastitankit, sähkövalot, komentosilta ja miehistöhytit.

Sukelluslaiva Nautilus. Kuva: Alphonse de Neuville. Wikipedia.

Kiehtovasti Nautilus toimii kauttaaltaan sähköllä, jota se tuottaa merivedestä keräämästään suolasta! Sähkömoottorit tuottavat vedenalaiselle kulkupelille nopeuden, jota voi vain ihailla. Parhaimmillaan alus kiitää jopa tuhat kilometriä päivässä! Laivan miehistön aseistus on sekin futuristista. Ruutiaseet eivät toimi veden alla, mutta sähköllä toimivat luodikot lähettävät tappavia ammuksia piipuistaan. Tarpeen vaatiessa Nemo voi aktivoida laivan runkoa kiertävän sähkökentän, joka ajaa mahdolliset tunkeutujat tehokkaasti pois.

Tieteellisen positivismin henki on kirjassa tiukasti läsnä. Se personalisoituu kapteeni Nemon ohella professori Aronnaxissa, mutta tulee esiin myös sukellusveneen arkkitehtuurissa. Upean salongin lasi-ikkunoiden äärellä on erinomaista tehdä havaintoja valtamerten faunasta. Luonnollisesti sukellusvene pitää sisällään myös erinomaisen kirjaston, jonka teosten äärellä herrasmiesten on hyvä verrata tiedon valossa juuri kohtaamiaan uusia ja eksoottisia syvyyksien eliölajeja. Ja tietenkin kapteeni Nemo on varustautunut omalla henkilökohtaisella, lasivitreenein varustetulla, kokoelmalla valtamerten eksoottisia lajeja, jotka jättävät luonnontieteellisten museoiden omat kokoelmat taakseen.

Upeaa on myös romantiikan vaikutus kirjan päähenkilöiden ajatusmaailmaan. Kunniakäsitykset ja valat ovat arvossaan, aikakaudella muodissa olleiden ritari-ihanteiden mukaisesti. Vaikka kapteeni Nemo on käytännössä vanginnut sankarikolmikon, katsovat he olevansa valan velvoittamina lojaaleja tälle, kiitoksena henkiensä säästymisestä. Mitä tulee kapteeni Nemon harjoittamiin raakuuksiin, kuten Nautilusta uhkaavien alusten upottamiseen, eivät herrasmiehet voi käsittää sellaisia barbarismia mahdollisiksi.

Vernen jaloja sankareita ohjaa ihanne länsimaisen ihmisen ylivertaisuudesta paitsi teknisesti, myös moraalisesti. Hegeliläisittäin ilmaistuna kehitys kehittyy, positiivisesti, ja se siunaantuu ilman poikkeuksia koko ihmiskunnan hyväksi. Positivismin hautaan saattaneeseen ensimmäiseen maailmansotaan oli aikaa vielä reilut neljä vuosikymmentä. Verne ehti kuolla ennen suurten unelmien haaksirikkoa. Modernin ajan mielikuvituksettomassa ja utopiottomassa ilmapiirissä Sukelluslaivaa lukee siksi melkeinpä testamenttina kaukaisista, kaihoisista ja tulevaisuuteen positiivisesti suuntautuneista ajoista.

Jotta ennen kaikki oli paremmin -syytöksiltä vältyttäisiin, mainittakoon tässä kuriositeettina kirjan päähenkilöiden suhtautumiseen ympäröivään vedenalaiseen faunaan ja luontoon. Vaikka he tietävät välillä kohtaavansa harvinaisia, jopa uhanalaisia, lajeja, ei esimerkiksi harppuunamestari Ned Landille tule edes mieleen pohtia lajin tai eläimistön arvoa ylipäätään, jos vaihtoehtona on metsästämisen hurma ja saaliin päätyminen ruokapöytään. Urheilullinen suurriistan metsästys on arvo, jonka edessä elämän ainutlaatuisuuden kunnioitus ei ulotu ihmissuvun jäsenten ulkopuolelle.

Kapteeni Nemon lippu pystytetään Etelänavalle. Kuva: Alphonse de Neuville & Edouard Riou. Wikipedia.

Vaikka teoksen elokuva- ja tv-sarjasovituksissa toista väitetään, ei Vernen romaanissa ole yhtään naishahmoa, ellei sitten viittauksia kapteeni Nemon omaan vaimoon lasketa mukaan. Nähtävästi uhkarohkeisiin seikkailuihin osallistuvien herrasmiesten joukkoon eivät naiset kuulu, toki ei heitä oletettu tuohon aikaan muista kuin matkustaja-laivoista löytyvänkään. Naisten oikeuksia ajava suffragetti-liike otti romaanin julkaisun aikana vasta ensimmäisiä askeliaan. Naisen paikka seikkailuromaaneissa oli toimia uljaan länsimaisen sankari-miehen palkintona vielä pitkälle 1900-luvulle tultaessa.

Luonnollisesti Verne loistaa bravuurissaan, kaukaisten maailmankolkkien ja mystiikkaa hipovien, mielikuvituksellisten ja eksoottisten paikkojen kuvaamisessa. Nautilus laskeutuu valtamerten syvimpiin pisteisiin, alittaa tuolloin rakenteilla olleen Suezin kanavan maanalaista virtaa pitkin, vierailee Platonin (427 – 347 eaa.) teoksissaan kuvaileman Atlantiksen valtakunnan raunioilla ja käy pystyttämässä kapteeni Nemon lipun Etelänavalle, sukeltamalla merijään alitse. Tuolloin ei Antarktiksen rakenne ollut vielä tiedossa, joten Verne saattoi vapaasti käyttää mielikuvitustaan.

Verne jatkoi kapteeni Nemon tarinaa romaanissaan Salaperäinen saari (1874). Kronologisesti se sijoittuu osittain aikaan ennen sukellusveneseikkailua, paljastaen lisää tietoa Nemon salaperäisestä menneisyydestä.

Kaiken edellisen pohjalta Sukelluslaivalla maapallon ympäri on klassikko, joka kannattaa lukea. Siksi lukijoita saattaa kummastuttaa, miksi opus on saanut tässä vain neljä tähteä. Tämä johtuu WSOY:n hivenen lyhennetystä suomennoksesta, joka ei ole tarkin mahdollinen. Onneksi Karisto oli jo ennen Sukelluslaivan julkaisua korjannut tämän ongelman, julkaisemalla erinomaisen täydellisen version Väinö Hämeen-Anttilan (1878 – 1942) suomentamana. Merten alitse, Kapteeni Nemo ja Nautilus -teoksista on otettu sittemmin lukuisia uusintapainoksia.

Kaiken sen, minkä ihminen pystyy mielikuvituksessaan luomaan, kykenevät toiset toteuttamaan, totesi kirjailija Jules Verne kerran, tuotantoaan arvioidessaan. On kiehtovaa, kuinka niin monet Vernen visiot ovat jo toteutuneet, puhumattakaan kaikesta siitä, mitä hän ei kyennyt itse tulevaisuudelta odottamaan. Mobilis in mobile! Kapteeni Nemon tunnuslauseeseen on tässä hyvä lopettaa.

 

Korjaus 7.3.2020 klo 13.41. Salaperäinen saari sijoittuu kronologisesti osittain aikaan ennen Sukelluslaivalla maapallon ympäri -teosta. Kiitos Aki Jörgensenille tärkeästä huomiosta ja virheen paljastamisesta. Ei pitäisi muistella ilman tarkistamista yli 30 vuotta vanhoja lukukokemuksia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s