Arvopaperistamisen pimeä puoli

Frédéric Lordon: Rahamyllyt kuriin (Jusqu’à quand: pour en finir avec les crises financières, 2008). Suom. Mikko Keinänen. Into Kustannus Oy, 2010. 239 s.

Arvio: 3 / 5 tähteä

Ranskalaisen taloustoimittaja Frédéric Lordonin (s. 1962) Rahamyllyt kuriin käy hyvästä ja selkeästä kuvauksesta vuonna 2008 polarisoituneelle ns. subprime -kriisille, jonka jälkiä on maksettu pitkään. Lordon kuvaa rahoitusalan kollektiivista vastuuta kriisissä. Vaikka sijoituspankit olivatkin ensisijaisesti syyllisiä arvopaperistamisessa, toimittajan syyttävä sormi osoittaa koko rahoitusalaan, luottoluokittajia ja sijoittajia myöten.

Kirjan merkittävyyttä kuvaa se, että se ilmestyi juuri romahduksen aattona. Teos on siis sidottu vahvasti 2000-luvun lopulle, mutta juuri siksi siitä saa irti mielenkiintoisia aikalaisnäkökulmia, joista voi vetää yhtäläisyyksiä tähän päivään, erityisesti nyt, kun koronakriisi näyttäisi ennakoivan seuraavaa, ennen näkemätöntä taloudellista kurimusta.

Taloustodellisuudessa tuntuu kulkevan rinta rinnan kaksi todellisuutta, reaalitalous ja ”arvopaperitalous”, jossa jälkimmäisessä spekulanteille odotuksille pohjautuva keinottelu ja arvon nostaminen käytännössä tyhjästä vääristää talouden kokonaiskuvaa entisestään. Kuinka paljon maailmantalouden kasvusta onkaan sidottuna rahoitusalan globaaliin bingoon?

Lordonin piirtämä kuva nykyaikaisesta finanssikapitalismista on lohduton: Rahoitusmarkkinoita säätelevien rajoitusten purku on johtanut jo useampaan finanssikriisiin sitten 1970-luvun, ja jokaisella kerralla apuun on huudettu valtiota, viime kädessä veronmaksajia. Vaihtoehdot ovat olleet vähissä, kun rahoitusmarkkinoita kohdanneet kriisit ovat uhanneet viedä koko talouden mukanaan.

Kriisin jälkeen sijoittamista on jatkettu ilman muutoksia. Sijoitusmaailman ahneus on ollut ylitsepääsemätön, eikä nousevien kurssien huuma katkea ennen kaiken nielevää ja mukanaan viemää romahdusta. Kuin veikeäksi ohjenuoraksi finanssialalle on muodostunut hokema: voitot yksityistetään, mutta tappiot kansallistetaan.

Kokonaisesitys on selkeä, ja taloutta vain nimeksikin seuraava pääsee hyvin jyvälle erilaisten finanssituotteiden rakentamisesta ja arvopaperistamisesta. Adam McKayn (s. 1968) ohjaaman The Big Shortin (2015) katsoneille kirja on mukavaa luettavaa. Sellaiset mielenkiintoiset, mutta sijoittajat aikoinaan täysin hakoteille johtaneet käsitteet, kuten CDO, ABS ja CDS avataan ymmärrettävästi. Arvopaperien arvopaperistamisen karmea kierre levitetään lukijan silmien esiin.

Lopussa Lordon esittää oman näkemyksenä rahamyllyjen kuriin laittamiseksi. Se, kuinka relevantteja ehdotukset ovat, jääköön lukijan itsensä päätettäviksi. Perusperiaatteet muun muassa keskuspankkien roolien uudelleenjärjestämisestä, sekä teollisuuden ja pankkien omistuksen siirtäminen yhteisöllisiin ja kansallisiin uomiin kuulostavat vallitsevassa tilanteessa mielenkiintoisilta ajatuksilta, mutta utooppisilta toteuttaa.

Oma ansio Lordonille kuuluu sukkelasta kielenkäytöstä, joka mehukkaine kommenteineen, kirjallisten klassikoiden lainoineen pitää lukijan mielenkiintoa yllä. Pamfletin reilut kaksisataa sivua eivät käy tylsiksi.

The Big Short käsitteli vuoden 2007-2008 finanssikriisin syitä todella herkullisella ja katsojaystävällisellä tavalla. Pääosassa nähtiin muun muassa talousromahduksen mahdollisuudesta ahdistunut Steve Carell (s. 1962). Kuva: Kuvakaappaus elokuvasta. Klikkaa kuvaa katsoaksesi elokuvan traileri.

Lordon osoittaa kiihkottomasti, että rahoitusmarkkinoiden vapaus ei sen juhlapuheista huolimatta ole johtanut taloudelliseen autuuteen. Ihminen ei ole sijoituspäätöksiä järkevästi tekevä objekti, vaan pikemminkin ahne ja joukkohypnoosiin ajatuva vähemmän harkitseva toimija. Siksi rahoitusmarkkinat tarvitsevat toiminnalleen valvontaa ja rajoituksia.

Mitä tulee argumenttiin, että valtiot eivät kykene rahoittamaan toimintaansa ilman yksityisiä ja vapaita rahoitusmarkkinoita, ei sekään tunnu Lordonista relevantilta. Esimerkin edellisestä antaan äskettäin huhtikuussa EU:sta eronnut Iso-Britannia, jonka keskuspankki rupeaa pääomittamaan valtiota suoraan. Vaikuttaako se esimerkiksi EU:n ja EKP:n linjauksiin, jää nähtävästi, mutta todennäköisesti paine muuttaa yhteistä rahoituspolitiikkaa Unionissa tulee kasvamaan.

Suomalaiseen (ja anglosaksiseen) talouspoliittiseen keskusteluun ei tunnu koskaan mahtuvan kuin yksi totuus. Lordonin teos tuo mukaan kuvaan ranskalaisen taloustieteellisen pluralismin, jossa taloutta lähestytään monen eri koulukunnan näkökulmasta. Pyrittäessä löytämään ratkaisuja erilaisiin taloudellisiin kyksymyksiin, vastauksia voidaan hakea niin jälkikeynesiläisten kuin vaikkapa bourdieulaisen strukturalististisen taloustieteen näkökulmista. Lordon itse sijoittuu jälkimmäisen kannattajaksi.

Ranskalaisessa keskustelussa talous on erottamaton osa demokratiaa. Tämän sisäistämisessä on suomalaisilla poliitikoilla ja taloustieteilijöillä vielä opittavaa, vaikka positiivisia esimerkkejä kotimaasta löytyy.

Suomen talouteen onkin syytä tällä hetkellä suhtautua subprime-kriisin jälkeisissä tunnelmissa. Talous ei ole juuri kasvanut viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Sen päälle on nyt tullut koronavirus, jonka vaikutus talouskasvuun saattaa jouduttaa talouteen tehtäviä muutoksia, millaisia ne sitten ikinä tulevatkaan olemaan. Vaarana on, että olemme jälleen menettämässä yhden sukupolven talouskriisin vuoksi.

Mutta, Suomi on vain pieni tekijä globaalissa mittakaavassa. Jo pitkään on spekuloitu, koska seuraava rahoitusmarkkinoilta käynnistyvä globaali romahdus tapahtuu. Erilaisia spekulaatioita esitettiin 2020-luvun vaihteeseen, jolloin seuraava ”kupla” puhkeaisi. Saimme koronan, mutta kiitos keskuspankkien massiivisen elvyttämisen (taas!), rahoitusmarkkinat on pelastettu, ainakin toistaiseksi.

Lordon päättää teoksensa profetaalliseen toteamukseen, että seuraavaa uusintaottelua odotetaan. Olisiko nyt viimein korkea aika pohtia rahoitusmarkkinoiden roolia uudestaan?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s