Hei, Laura!
Yritän tässä pukea sanoiksi sen, mitä kummisedän ominaisuudessa tällä hetkellä tunnen. On sanomattakin selvää, että olen sinusta tavattoman ylpeä! Viimeiset 19 vuotta ovat olleet siksi merkityksellisiä, että sanat tuntuvat loppuvan kesken. On ollut ilo oppia tuntemaan sinut, seurata kasvuasi, sekä todistaa nyt, jälleen kerran, erästä vaihetta elämässäsi.
Onneksi olkoon tuoreelle ylioppilaalle!
Yritin miettiä, mitä oikein antaisin sinulle ylioppilaslahjaksi, mutta koin sen tavattoman vaikeaksi tehtäväksi. Kauas on menty niistä ajoista, jolloin lahjaksi kelpasi Barbie-nukke tai Aku Ankka -lehden vuosikerta. Siksi lahjani saattaa tuntua sinusta tylsältä ratkaisulta. Se on 100 euroa rahaa. Eikös tässä ole kyse siitä ikiaikaisesta keksinnöstä, jonka foinikialaiset toivat mukanaan maailmanhistoriaan? Vastaus on kyllä! Puolustaudun kuitenkin toteamalla, että olet jo aikuinen nainen, jonka mieltymyksiä minun on vaikea tavoittaa. Tylsää, tiedän, mutta varmasti käytännöllistä.
Lahjaan sisältyy kuitenkin ehto, jonka toivon henkilökohtaisesti toteutuvan: Lähdet kanssani pitkälle lounaalle nyt lähitulevaisuudessa, kun sopiva hetki koittaa. Sinun täytyy vain soittaa, niin sovitaan ”sopiva hetki”. Samalla voin vastaanottaa tilinumerosi, johon kyseisen summan siirrän. Luonnollisesti lounas menee kokonaan kummisedän piikkiin.
Toivon, että tuolloin voimme myös uusintaa ystävyytemme ylioppilasjuhlien jälkeistä elämää varten. Odotan jo innolla keskustelujamme, ja elämäsi seuraavaa etappia – mitä ikinä se tulee olemaan.
Rakkaudella, ylioppilasjuhlissasi Ikaalisten Pukaran Toimelassa 29.08.2020
Kirje kirjoitettu kummitytölleni Lauralle, nuorelle neidolle, jonka ylioppilasjuhlia päästiin viimein viettämään, korona-ajasta huolimatta. Tavattoman tärkeä ja rakas.
Sinisten ajatusten hautausmaa 