Giorgio Colli / Nietzschen jälkeen. Miten tullaan filosofiksi.
Arvio: 5 / 5 tähteä
Sinisten ajatusten hautausmaan uskolliset lukijat ovat saattaneet laittaa merkille saksalaisen filosofin Friedrich Nietzschen (1844 – 1900) merkityksen allekirjoittaneelle. Merkitykseltään ratkaisevaksi luonnehdittava tutustuminen lähti liikkeelle vuosituhannen vaihteessa, kun Ecce Homo tarttui käteen paikallisesta kirjakaupasta Ikaalisista. Vain muutamaa kuukautta ennen syksyllä 1888 tapahtunutta henkistä romahdusta kirjoitetun, valtaisan kiihkon vallassa syntynyneen omnipotentin ja itsekeskeisen ”omaelämäkerran” lehdet hämmensivät nuorta lukijaansa ja saivat – oikeutetustikin – epäilemään kirjoittajan mielenterveyttä. Kiihkeässä verbaalisessa tulituksessa oli kuitenkin voimaa, joka rohkaisi lukemaan lisää. Muutamaa vuotta myöhemmin legendaarisen J.A. Hollon (1885 – 1967) suomentamat Iloinen tiede, Hyvän ja pahan tuolla puolen sekä pääteoksena pidettävä Näin puhui Zarathustra löysivät tiensä kirjahyllyyn, kun Otava otti niistä pehmeäkantiset uudet painokset.
Viime vuonna luin viimeksi mainitusta teoksesta Jari Tammen (s. 1962) tekemän uuden suomennoksen ja vaikutuin kovasti. Valtaisan tunnekuohun vallassa, ”Nietzsche-huuruissa”, kirjoitin Zarathustrasta arvionkin blogiin, mutta toistaiseksi olen onnistunut saamaan julkaistuksi vasta yhden artikkelin, joka käsittelee neliosaisen magnum opuksen ensimmäisen osan mukanaan nostattamia ajatuksia. Kolmesta seuraavasta osasta on olemassa jo valtaisaksi paisunut luonnos, mutta se odottaa vielä selvittämistään. Ehkä jonakin päivänä…
Zarathustran käsittelyn vaikeus tuo esiin Nietzschen tyylillisen erilaisuuden verrattuna muuhun filosofiaan. Aforistisesta otteestaan tunnettu filosofi seisoo valitsemallaan polulla ylväästi yksin. Kukaan toinen filosofi ei ole rohjennut lähtemään haastamaan häntä. Aforistinen tyyli johtaa myös tulkintojen moninaisuuteen. Nietzsche ei juuri selittele sanomisiaan, antaen niin kannattajilleen kuin vastustajilleen näiden toivomat aseet käsiin. Niinpä hänen kirjojaan ovat lukeneet hyvinkin erilaiset ryhmät, edustaen ismejä, taiteellisia ja poliittisia tyylisuuntia laidasta laitaan. Nietzsche ei turhia selittele, hän sivaltaa – ihastuttaa ja ärsyttää.
Italialaisen filosofin Giorgio Collin (1917 – 1979) alunperin vuonna 1974 julkaisema Nietzschen jälkeen. Miten tullaan filosofiksi on lyhyiden, aforismin täyteisten ajatusten ja pohdintojen kudelma. Siinä suoritetaan Nietzschen kirjallisten ajatusten tulkinta ja jonkinlaiseksi jälkikirjoitukseksi tarkoitettu analyysi filosofian kauhukakaran suorittamasta perustavanlaatuiseta kuvainsärkemisestä. Kuten Colli kirjan takakannessa julistaa, Nietzschen antaman täyslaidallisen jälkeen kukaan ei enää suostu ottamaan filosofia ja filosofiaa vakavasti. Miten toimia filosofina maailmassa, jossa Jumala on kuollut ja moraalin tekeminen kuuluu yli-ihmisille? Quo vadis, philosophia? Nietzschen teosten kokonaisvaltaiseksi tulkitsijaksi Colli oli varsin hyvässä asemassa. Hän oli filosofin lisäksi myös kielitieteilijä ja historioitsija, kaksi ammattikuntaa, joita saksalainen filosofi itsekin intohimoisesti harrasti. Collin ansioihin kuului myös ensimmäisen Nietzschen kirjoitusten täydellisen laitoksen toimittaminen, sekä arkistojen kätköön hukkuneiden kirjeiden ja kirjojen luonnostelmien suvereeni hallinta.
Lopputulos on mosaiikki: Ajatuksen ja johtopäätösten, Nietzschen henkilökohtaisen historiantietämyksen ja filosofian analyysi ja kritiikki; hänen kirjallisen perintönsä kääntäminen paremmin tämän päivän todellisuutta vastaavaksi. Lähestymistapa on Nietzschen tyyliä mukaillen aforistinen. Colli pohtii lyhyissä katkelmissa Nietzschen kirjoitusten merkitystä filosofeille ja filosofialle, taiteelle ja kirjallisuudelle, näkemyksiä kreikkalaisesta kulttuurista, uskonnosta ja nykyisyydestä (ikuinen paluu).
Colli antaa tarkastelemalleen filosofille oman arvonsa, myöntää hänen valtavan jälkimaineensa merkityksen, mutta ei myöskään pelkää olla asettumasta vastustamaan tätä, mikäli kokee hänen erehtyneen. Mielenkiintoisia tulkintoja esitetään muun muassa kreikkalaisten jumaltaruston ymmärtämisestä, jota Colli pitää Nietzschen kohdalla puutteellisena. Erityisesti Dionysos ja Apollon saavat osansa, olihan heillä niin keskeinen osa filosofin tuotannossa aina Tragedian synnystä lähtien. Oman tulkintansa ja merkityksensä filosofeista saa Arthur Schopenhauer (1788 – 1860), jonka merkitys Nietzschelle, muun muassa ikuisen paluun ajatuksen kohdalla, oli niin keskeinen.
Helppoa luettavaa Nietzschen jälkeen ei ole. Kuten tarkasteltavan filosofin tuotanto, myös Collin teosta kannattaa pureskella hitaasti, aforistinen kappale tai kaksi kerrallaan. Lukeminen vaatii aikaa. Avuksi on, jos on entuudestaan tutustunut Nietzschen tuotantoon tai hänestä tehtyihin yleisteoksiin. Ohessa muutama lyhyt aforismi, jotka avaavat kirjan tematiikkaa ja tuovat esiin kirjan kääntäjänä toimineen Antti Kajaksen ensiluokkaisen suomennoksen.
Jumalan kuoleman ennenaikaisuudesta:
IKUINEN ELÄMÄ JA PITKÄ ELÄMÄ
”Jumala on kuollut”, sanoi Nietzsche liiankin kuuluisassa lauseessaan. Lisäyksessä ”Ja me olemme hänet surmanneet” paljastuu julkea järkeisusko ja siinä voi havaita – Jumala armahtakoon! – valistuskiihkoilun äkillisen paluun. Mutta jumalat ovat edelleen elossa, ainakin eräät heistä. Ja niin on, koska Jumala ”oli” ikuinen, järjen tuottama ja tuhoama jääkylmä palvonnan kohde, siinä missä jumalat elävät Empedokleen sanoin ”pitkää elämää”.
Moraalin nujertamisesta:
NUJERRETTU OMAHYVÄISYYS
Yleensä moraalioppi kuvailee tai määrää yhtenäisen käytöksen moninaisille yksilöille tai jopa jollekin kokonaisuudelle. Näin tahtoo moraalin rakentava vaisto, sen sinisilmäinen tieteellinen omahyväisyys, joka perustuu oletukseen moraalin esikuvallisuudesta ja yleistetyn ihmisen abstraktioon. Nietzsche nosti nämä kaksi ehtoa saranoiltaan ja teki moraalin turhaksi.
Nietzschen tulkitsemisen vaikeudesta ja käytöstä:
KIELLETTYJÄ LAINAUKSIA
Jokainen, joka tulkitsee Nietzscheä käyttäen hyväkseen lainauksia tältä, on väärentäjä, sillä hän saa tämän sanomaan mitä tahansa haluaakaan, järjestelemällä aitoja sanoja ja lauseita itselleen mieluisalla tavalla. Tämän ajattelijan kaivoksessa on kaikkia metalleja: Nietzsche on sanonut kaiken ja kaiken vastakohdan. Ja yleisesti ottanen on epärehellistä käyttää lainauksia Nietzscheltä puhuttaessa hänestä, sillä näin lisätään omien sanojen arvoa antamalla vaikutelma, että tämä loihtii esiin hänen sanansa.
Filosofista Nietzschen antaman täyslaidallisen jälkeen:
YKSINÄINEN SHAKINPELAAJA
Uudenaikainen filosofi muistuttaa shakinpelaajaa, joka pelaa yksinpeliä liikuttaen vastustajansa nappuloita oman pelinsä edistymisen kannalta hyödyllisellä tavalla (tämä ei saa kuitenkaan olla läpinäkyvää).
Collin teoksen enempi avaaminen tässä on turhaa. Se ei tunnu Nietzschen ollessa kysymyksessä edes tarpeelliselta. Jokainen voi lukea häntä haluamallaan tavalla, tehdä tulkintansa omalla tavallaan – ja vapautua sen jälkeen yhteisön normatiivisista kahleista nauraen ja tanssien. Sama pätee Collin teokseen. Totean kauniiksi lopuksi ruotsalaisen kirjallisuuden suuren nimen August Strindbergin (1849 – 1912) kehoittavin ja kannustavin iskulausein: Lukekaa Nietzscheä!
Sinisten ajatusten hautausmaa 