Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä. Otava 2014. 349 s.
Arvio: 3 / 5 tähteä
Perinteinen salapoliisitarina elää ja voi hyvin. Siitä hyvänä esimerkkinä toimivat klassiset Agatha Christie -tyyppiset romaanit ja tv-filmatisoinnit, joita modernempien dekkareiden ohella julkaistaan edelleen runsaasti.
Erittäin suositun saksalaisen Babylon Berlin -tv -sarjan (2017) innoittamana – jota ei ole edelleenkään ennättänyt katsomaan, mutta väliäkös sillä – päätti tämän kirjoittaja tarttua jo vuoden päivät sitten kirjahyllyyn ilmestyneeseen, Virpi Hämeen-Anttilan (s. 1958) historiallisen dekkari-sarjan avausosaan Yön sydän on jäätä. Kuten saksalaissarja, sijoittuu sekin 1920-luvulle, maailmansodan jälkeiseen aikaan, jota hallitsevat toisaalta raskaiden sotavuosien – Suomessa kansalaissodan – jättämät arvet ja toisaalta voimakas, suorastaan vimmainen, jälleenrakentamisen, sodan unohtamisen ja eteenpäin menemisen henki.
Hämeen-Anttila kuvaa kiehtovasti 1920-luvun alun Helsinkiä, sen työläis-, keski- ja yläluokan elämää ja tapoja; kaasulyhtyjä ja vossikoita; pirikauppiaita ja poliiseja; sisällissodassa jakautunutta kansakuntaa; Venäjän sisällissodan Suomeen ulottuvia maininkeja; vakoilijoita, viranomaisia ja valkoisen armeijan sotilaita. Teoksen etu- ja takalehdille on painettu Helsingin 1920-luvun kartta, ja viimeisillä sivuilla lukijaa opastetaan paitsi tarinan keskeisten henkilöiden, myös Helsingin vanhojen kadun- ja paikannimien käytössä. Myös sisällissodan jälkeinen hyperinflaatio on saanut oman, ansiokkaan, mainintansa. Onpa kirjan tekstiin ulotettu muutamia vanhahtavia lausahduksia ja sanontatapoja. Niistä muodostuu elävältä vaikuttava kudos, jonka puitteissa Hämeen-Anttila kertoo perinteisen rikosmysteerin.
Ja kuten christie-tyyppisen dekkarin kuvastoon kuuluu, murhaa pienemmästä rikosesta ei tietenkään voi olla kysymys.
Kun Helsingin Vesilinnasta löytyy ruumis, on poliisi välittömästi paikalla. Viranomaisten apuna toimii sisäasiainministeriön virkamies Karl Axel Björk, josta Hämeen-Anttila on leiponut romaaninsa protagonistin. Eikä kyseessä ole mikä tahansa harmaa byrokraatti, vaan ulkomailla pitkään oleskellut ja opiskellut herrasmies, esteetikko ja todellinen dandy, jonka vahattujen viiksien, öljyttyjen hiusten, huolitellun pukeutumisen ja kohteliaan, eri yhteiskuntaluokissa sujuvasti aksenttia ja tapoja vaihtelevan, puhetyylin taakse kätkeytyy Helsingin öisiä katuja mittelevä, todellista kaksoiselämää viettävä, yksinäisyydessä viihtyvä, rikoksia harrastava ajattelijanero.
Harrastelijasalapoliisi rentoutuu hyvän kirjallisuuden ja musiikin kuuntelun parissa. Hän on erittäin terävä shakin pelaaja, mutta harrastanut myös urheilua, kuten miekkailua, jossa on tavallista taitavampi. Ja tietenkin Björkin huoliteltu habitus ja komea ulkonäkö vetää puoleensa Helsingin yläluokan naisia, puhumattakaan todellisista femme fataleista, jollaiseksi romaanissa paljastuu muotisalonkia pyörittävä, vallankumousta paennut venäläinen aatelisnainen.
Björkin olemuksesta nousee esiin piirteitä, jotka ovat tuttuja Arthur Conan Doylen (1859 – 1930) kuolemattomalle salapoliisitarinoiden arkkityypille, Sherlock Holmesille. Hämeen-Anttila tuo kunnioituksensa esiin suoraan, mainitsemalla mestarisalapoliisin nimen hyvin kunnioittavassa valossa useammankin kerran.
Oman erityisvivahteen romaanista lukija löytää rivien välistä, tutustumalla kuin huomaamattaan kirjailijaan itseensä. Hämeen-Anttila on viljellyt omaa rakkauttaan humanismia ja historiaa kohtaan muun muassa kirjallisuuden, tieteen ja filosofian klassikoiden, sekä koti- että ulkomaisten, esittelyitten kautta. Vanha Helsinki, sen arkkitehtuuri, muoti, kieli ja taiteet vyörytetään lukijan silmien eteen. Kaiken pohjalta kirjailijaa voisi melkein kuvitella romantikoksi, siksi unenomaisen vaikutelman 1920-luvun öinen Helsinki ja Björkin kohteliaat, tukahdutetun intohimoiset, edesottamukset naissuhteissaan jättävät lukijan sydämeen.
Virpi Hämeen-Anttilan Yön sydän on jäätä on historiallisen dekkarisarjan avausosa. Siinä esitellään hahmoja, ja niihin kietoutuvia juonilankoja, joihin tullaan sarjan myöhemmissä osissa palaamaan. Itsenäisenä tarinana se ei aivan täydellisesti onnistu, muutama jännittävä kohtaus ja juonenkäänne esitetään ehkä hivenen nopeasti. Kuitenkin, romaanisarjan avausosana sen tarkoitus on saada lukijansa satimeen ja tässä tarkoituksessa se onnistuu loistavasti. Todennäköisesti tämän kirjoittaja tarttuu seuraavaan osaan lähitulevaisuudessa. Kysymys kuuluukin, missä vaiheessa sen Babylon Berlinin ennättää katsomaan?
Björk-romaaneja on ilmestynyt viisi kappaletta, ja ne ovat saavuttaneet varsin suuren suosion. Se on näkynyt Björkin hahmon murtautumisena romaanin kansien ulkopuolelle. Hänet on voinut bongata muun muassa Helsingin Tieteiden yössä ratkomassa kadonneen arvoteoksen mysteeriä. Keväälle 2019 on luvassa romaaneihin pohjautuva musikaali.
Virpi Hämeen-Anttilan Björk-romaanien maailmaan pääsee hyvin sisälle vierailemalla aiheeseen pyhitetyillä, loistavilla kotisivuilla TÄÄLLÄ.
Sinisten ajatusten hautausmaa 