Richard Osborne & Ralph Edney: Filosofia aloittelijoille (Philosophy for Beginners, 1991). Suom. Risto Koskensilta. niin & näin -kirjat 2019. 188 s.
Arvio: 3 / 5 tähteä
Tämän blogin sivuilla on harrastettu runsaasti filosofiaa. On esitelty aikamoinen liuta filosofisia kirjoja, sekä pohdittu niistä kummunneita ajatuksia; on harjoitettu pitkiä yksinpuheluja jos jonkinlaisesta aiheista, ja jos ei ole ollut mitään muuta pohdiskeltavaa, niin sitten on käsitelty itse aihepiiriä, filosofiaa itseään ja sen luonnetta. On muun muassa pohdiskeltu, mitä filosofia on, sekä löytyisikö jostain sellainen kirja, joka toimisi loistavana johdatuksena aihepiiriin ensimmäistä kertaa tutustuvalle.
Tärkeänä vaikuttimena kaikelle edellä mainitulle on toiminut allekirjoittaneen intohimo filosofiaa kohtaan. Siitä osoituksena toimikoon Ikaalisissa järjestettävä Puistofilosofia -viikko, joka jälleen ensi heinäkuussa kokoaa filosofian ystäviä viisipäiväisen ajattelun ja dialogin festivaaliin. Tämän kirjoittaneen mielestä filosofia kuuluu kaikille. Kun ajatusten, kysymysten ja dialogin esittämisen kokee ihmisyyteen kuuluvana, keskeisenä ja perustavanlaatuisena ominaisuutena, haluaa tästä itsestäänselvyytenä pitämästään asiasta kertoa myös toisille, mielellään mahdollisimman selkeästi.
Niin, mitä filosofia on, entä olisiko jossain olemassa sellainen teos, jonka voisi paiskata kadulla vastaantulevan kouraan silmät innosta kiiluen, kuin herätysliikkeen saarnaaja, julistaen, että tässä on loistava johdantoteos aiheeseen, että tämän lukemalla filosofian perusteet avautuvat kuin vettä vain…
Kun allekirjoittaneen sydäntä lähellä oleva, Tampereella majaansa pitävä Eurooppalaisen filosofian seura, julkaisee niin & näin -kirjojen alaisuudessa Filosofia aloittelijoille -nimisen sarjakuvan, ovat odotukset korkealla. Voisiko selkeästi laadittu sarjakuvateos avata aihepiiriin tutustuvalle ovia ajattelun kiehtovaan maailmaan? Tähän on sarjakuvataiteen muodon saavutukset huomioon ottaen loistavia mahdollisuuksia. Sarjakuvia on käytetty valistamiseen jo lähes parin vuosisadan ajan, Suomessakin aina Turmiolan Tommin viinankiroista varoittavasta kuvasarjasta lähtien. Parhaimmillaan taitava kuvitus on pystynyt vaikuttamaan lukijoitaan – lukutaidottomiakin – varsin kompleksista asioista. Ei siis ihme, että esimerkiksi kehittyvissä maissa sarjakuvia käytetään edelleen tiedottamisessa.
Mahtoivatko näin ajatella postkolonialistisessa hengessä myös britit, kun For Beginners -sarjakuvasarjaa 1970 -luvun puolivälissä suunnittelivat? Sittemmin Yhdysvaltoihin siirtyneen sarjan ajatus valistavasta sarjakuvasarjasta, jossa erilaisia kulttuurin osa-alueita esiteltäisiin sarjakuvan kerroin mahdollisimman selkeästi, kuulostaa lähtökohtaisesti kannatettavalta.
Tämän kirjoittaneella ei ole ollut mahdollista lukea muita For Beginners -sarjan teoksia, joten arvio keskittyy täysin alunperin sarjan numerossa 105 julkaistuun Filosofia aloittelijoille -teokseen. Tekijöiksi valikoituivat käsikirjoittaja Richard Osborne (s.1943) ja kuvittaja Ralph Edney, jotka ovat kirjoittaneet ja kuvittaneet muitakin sarjan teoksia, sekä myös muiden kustantajien alaisuudessa tehtyjä, vastaavanlaisia, sarjakuvan keinoin kuvitettuja tieto- ja oppikirjoja.
Filosofia aloittelijoille julkaistiin alunperin vuonna 1991. Se näkyy teoksen käsittelytavassa, jossa Neuvostoliiton romahdus ei ole vielä ennättänyt mukaan, vaikka perestroikan ja glasnostin henki onkin runsaasti tilaa saaneessa marxilaisen filosofian käsittelyssä aistittavissa. Englantilaisesta näkökulmasta johtuen saarivaltakunnan omat pojat ovat hyvin esillä, eivät kuitenkaan turhan korostetusti. Edellä suoritettu pienimuotoinen viittaus filosofian fallokratiseen historiaan tulee sekin teoksessa erinomaisesti esitellyksi. Aivan kirjan viimeisillä sivuilla mukaan ennättää feministinen filosofia, jonka murtautuminen valtavirraksi oli yhdeksänkymmentäluvun alussa aikalaisten havaittavissa.
Rajaus on tehty länsimaisen filosofian ehdoilla ja käsittelytapana toimii filosofian historian yleisesitys. Tässä on puolensa, mutta myös puutteensa. Historiallinen käsittelytapa mahdollistaa ajattelun historian suuren kertomuksen, punaisen langan, ja jatkuvassa vuorovaikutuksissa syntyneiden ideoiden ja ajatusten systemaattisen yleisesityksen. Platonin (427 eaa. – 347 eaa.) teoksista alkunsa saaneeseen ajattelun traditioon on sen reilun 2500 -vuotisen historian aikana jättänyt puumerkkinsä lukematon määrä pohdiskelijoita. Historiallisten ajanjaksojen niputtaminen ja esittely toteutetaan sarjakuvassa ohimennen, toki edellä mainittuun punaiseen lankaan tiukasti nivoten.
Puute, kuten filosofian historian yleisesitysten yleensä, on filosofian harrastamisen todellisten juurisyiden pohtimisen puuttuminen. Kysymys, miksi ihminen harrastaa filosofiaa, ei kirjassa saa vastausta. Ei myöskään syy, miksi filosofiaa kannattaisi harrastaa, vaikka teoksen takakansi siihen suuntaan vihjaakin. Kuitenkin, edellä mainittuihin kysymyksiin, ja filosofiseen diskurssiin rohkaiseminen, olisi ollut se teema, jota ansiokkaalta johdantoteokselta olisi odottanut.
Puhdas sarjakuva Filosofia ajattelijoille ei ole. Sarjakuvaruutujen ohella, varsinkin teoksen loppupäässä, pitkät teksti-osuudet satunnaisilla kuvilla koristettuina seuraavat toistaan. Tämä vähentää teoksen luettavuutta ja nautittavuutta. Lukija joutuu painimaan selkeän sarjakuvallisen esityksen ja uuvuttavien tekstimassojen välillä. Herää kysymys, olisiko sivumäärää lisäämällä pystynyt esittelemään esimerkiksi 20. vuosisadan filosofiset kiemurat yksinkertaisemmin? Vai, onko sellainen filosofian suuren kertomuksen räjähtämisen jälkeisessä ajassa ylipäätään mahdollista?
Edellä mainittu on kuitenkin rajauskysymys, johon parhaita vastaajia olisivat tekijät itse. Kun ne sivuuttaa, Filosofia aloittelijoille -teoksen esitystapa on varsin onnistunut. Tämän kirjoittanut ei muista pohdiskelleensa esimerkiksi David Humen (1711 – 1776), Karl Marxin (1818 – 1883) tai Friedrich Nietzschen (1844 – 1900) ajattelun keskeisiä perusteita yhtä nautinnollisesti ja selkeästi, vain muutamaan sarjakuvasivuun upotettuna. Niinkin vaikea tapaus kuin Georg Friedrich Wilhelm Hegel (1770 – 1831) onnistutaan ”runnomaan” kuudelle sivulle! Kun teksti ja kuva tukevat esitystä, lopputulos on kiitettävää. Sarjakuvataiteen parhautta on juuri tarinan kertominen visuaalisesti, tekstiä mahdollisimman säästeliäästi käyttäen.
Erinomaisena bonuksena kirjan loppuun on lisätty oiva luettelo filosofian johdanto- ja syventävistä teoksista, sekä hakemisto. Sen ansiosta tutustuminen filosofian historiaan ja sen kuuluisimpien edustajien ajatuksiin ja teoksiin voi jatkua johdantoteoksen lukemisen jälkeen.
Filosofia aloittelijoille soveltuu erinomaisesti lukion filosofian kurssien tietomäärät läpi käyneille. Sitä voi rajoitetusti suositella jopa ylioppilaskirjoitusten kertaussarjaksi. Filosofiaa pitkään harrastaneille teos soveltuu viihdyttävänä pikalukemisena, mutta aivan aloittelijoille se saattaa olla turhan iso pala yhdellä kertaa purtavaksi. Tietoa käsitteineen on puristettu 188 sivuun varsin paljon.
Onko sitten niin, että filosofian alkeita ei voi esittää niin yksinkertaisesti, että hyvää johdanto-opasta ei pystyisi laatimaan? Onko filosofia tuomittu ikiaikaisesti suuren yleisön silmissä vaikeaselkoiseksi ja hämäräksi, luotaantyöntäväksi?
Vaikka Filosofia aloittelijoille ei otsikkoaan täysin lunasta, käsitteli 2000-luvun merkittävimpiin sarjakuviin lukeutuva Logicomix (2009) kiitettävällä tavalla modernin logiikan ja analyyttisen filosofian syntyä ja historiaa. Apostolos Doxiadeksen (s. 1953), Christos H. Papadimitrioun (s. 1949), Alecos Papadatoksen (s. 1959) ja Annie Di Donnan monessa eri tasossa etenevää, lukuisia palkintoja voittanutta sarjakuvaromaania voi suositella kaikille logiikan, matematiikan ja filosofian ystäville. Ja, mikä hienointa, aihepiiriä käsitellään tavalla, jonka seuraaminen onnistuu helposti maallikoltakin.
Joten, ei heitetä kirvestä kaivoon filosofian johdanto-oppaankaan suhteen. Etsintä jatkuu!
Sinisten ajatusten hautausmaa 